Valtaosa vanhemmista pystyy sopimaan lasten huollosta sovussa. Osassa näistä voi myös olla kyse näennäisestä sovusta, jossa sopimuksen taustalta löytyy kiristämistä, painostamista tai uhkailua, mutta tilanteista ei ole tarkempaa tilastotietoa tai tutkimusta.
Vuosittain noin 30 000 lapsen vanhemmat eroavat. Tutkimusten mukaan lapsuuttaan juuri nyt elävistä lapsista noin joka toinen kokee jossain vaiheessa vanhempiensa avioeron. Avoeroista ei ole tilastoja.
Noin viisi prosenttia eroista, joihin liittyy lasten huoltajuudesta sopiminen, on pahasti riitaisia. Tulehtunut tilanne on yleensä raskas ja vaikea kaikille perheessä. Riitaisa ja pitkittynyt ero voi aiheuttaa lapselle pitkittynyttä stressiä, joka on haitallista hänen kehitykselleen.
Vaativissa eroissa saattaa olla mukana esimerkiksi väkivaltaa jo ennen eroa, kontrollointia, seksuaalisen hyväksikäytön epäily, eron jälkeistä vainoa tai väkivaltaa, itsemurhalla uhkailua. Erossa voi olla riski lapsikaappaukseen tai perhesurmaan. Kärjistyneeseen erotilanteeseen voi sisältyä useita oikeudenkäyntejä, vieraannuttamista ja kostotoimia, kuten perättömiä ilmoituksia poliisille tai poliisilla uhkailua.
Koulutusta ja uusia käytäntöjä
Eroperheen kanssa työskentelevät monet tahot, kuten lastenvalvoja, lastensuojelu, perheneuvola, terveydenhuolto, oikeuslaitos ja joissain tilanteissa myös poliisi. He joutuvat arvioimaan ja ratkaisemaan vaikeita, riskejä sisältäviä tilanteita ilman, että heillä on siihen aina riittäviä työvälineitä tai tukiverkostoja.
Jos huoltajuuskiistassa on kyse esimerkiksi kahden kulttuurin perheen, sateenkaariperheen, perhehoitoperheen tai uusperheen kiistasta, voi ammattilainen tarvita lisätukea tilanteen hahmottamiseen.
Kahden kulttuurin perheissä se vanhemmista, joka on muuttanut toisesta maasta Suomeen, on usein heikommassa asemassa erotilanteessa ja huoltajuuskiistassa. Hän ei tunne suomalaista järjestelmää yhtä hyvin kuin Suomessa syntynyt puoliso, eikä myöskään saa vastaavaa tukea ja apua. Asemaa voi heikentää, jos oleskelulupa on perustunut perhesiteeseen tai hän kohtaa viranomaisten ennakkoluuloja.
Lapsen erityistarpeiden huomioiminen saattaa myös aiheuttaa kiistaa. Erityistarpeisten lasten vanhempien kohonneen eronneisuusriskin takia yhden vanhemman perheissä on keskimääräistä enemmän erityistarpeisia lapsia. Adoptoiduilla, sijoitetuilla lapsilla tai keskosina syntyneillä monikkolapsilla voi myös olla erityistarpeita.
Puutu ajoissa
Avio- tai avoero alkaa usein kriisivaiheella, johon aikuisten lisäksi myös perheen lapsi tai nuori voi reagoida. Jos saat tietoosi, että kohtaamasi asiakkaan perheellä on eroon liittyviä haasteita, tilanteeseen on hyvä reagoida nopeasti. Koko perheelle tulee tarjota tukea erotilanteeseen.
Jos haastavat erotilanteet ja tilanteiden kärjistymiseen johtavat riskitekijät tunnistetaan mahdollisimman ajoissa, voi se auttaa ehkäisemään konfliktien paisumista. Vanhemmille ja perheen lapsille tulee tarjota tukea eroprosessin eri vaiheisiin – myös tehtyjen päätösten noudattamiseen.
Vinkkejä kohtaamiseen
- Erotilanteet voivat olla hyvin monimutkaisia. Pyydä tukea ja ohjaa perhe eteenpäin tukiverkostossa.
- Välillä perheitä siirrellään viranomaiselta toiselle. Huolehdi jos pystyt, että joku viranomainen tarttuu varmasti asiaan.
- Tee lastensuojeluilmoitus, jos epäilet lapsen hyvinvoinnin heikentyneen. Jos tilanne ei vaadi kiireellistä puuttumista, lapsille, nuorille ja aikuisille on tarjolla monenlaisia ammattilaisten ohjaamia erovertaisryhmiä ja muita palveluita. Kootusti tietoa eropalveluista löytyy verkkosivulta apuaeroon.fi.
- Pyydä koulutusta monimuotoisuuden huomioimisesta kärjistyneissä huoltajuus- tai eroriidoissa. Edistä myös uusien käytäntöjen ja työmetodien luomista.
- Huomioi Suomeen muualta muuttaneen vanhemman heikompi asema huoltajuuskiistassa. Selvennä, miten suomalainen järjestelmä toimii, ja ohjaa hänet avun luokse.
Käsitteet tutuksi
Lähivanhempi on vanhemmista se, jonka luona lapsi asuu virallisesti. Lapsella voi olla vain yksi virallinen kotiosoite, vaikka hän vuoroasuisi tasapuolisesti erillään asuvien vanhempiensa luona. Yhteishuollossa molemmat vanhemmat tekevät lasta koskevat tärkeät päätökset yhdessä, ja heillä on myös oikeus saada lasta koskevat tiedot viranomaisilta, koululta ja terveydenhuollolta.
Etävanhempi on juridisista vanhemmista se, jonka luona lapsi ei asu virallisesti. Etävanhempia on hyvin monenlaisia: lapsi voi asua hyvinkin paljon – jopa puolet ajasta – etävanhemman luona, mutta silti vanhempaa kutsutaan etävanhemmaksi, koska lapsi ei ole kirjoilla hänen luonaan.
Vaikka etävanhemmalla ei olisi huoltajuutta, hänelle on voitu vahvistaa tapaamisoikeus tai tiedonsaantioikeus. Yhteishuoltokaan ei automaattisesti mahdollista etävanhemman ja lapsen välisiä tapaamisia, vaan niistä sovitaan erikseen vahvistetussa tapaamissopimuksessa. Lähivanhempi päättää, kenelle lapsi luovutetaan esimerkiksi päivähoidosta, paitsi etävanhemman tapaamisoikeuden aikana.
Oheishuoltaja. Lapsella voi olla vanhempiensa rinnalla myös muu huoltaja. Häntä kutsutaan oheishuoltajaksi. Hänellä on samanlainen oikeus tehdä päätöksiä lasta koskevista asioista yhdessä muiden huoltajien kanssa kuin muillakin huoltajilla. Perheessä, jossa lapsella on alusta asti yksi vanhempi tai toinen vanhempi on esimerkiksi kuollut, on vanhemmalla yksin päätösvalta ja vastuu lapsen asioista.
Lapsen vuoroasuminen. Vuoroasuva lapsi viettää yhtä paljon tai lähes yhtä paljon aikaa kahdessa eri kodissa. Virallisen määritelmän mukaan lapsi vuoroasuu, jos hän viettää yli 40 prosenttia ajasta molempien vanhempiensa luona. Kouluikäisten lasten vuoroasumista toteutetaan usein viikko-viikko-periaatteella, mutta myös muunlaiset järjestelyt ovat mahdollisia. Kelan selvityksen mukaan joka kolmas erillään asuvien vanhempien lapsista vuoroasuu.
Lisää tietoa
- Eropalvelut verkkosivulta apuaeroon.fi.
- Ensi- ja turvakotien liitto: Suositukset vaatien ero- ja huoltoriitojen työkäytäntöjen kehittämiseksi.
- Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry: Vaikeat erot, näkökulmia ammattilaisille.
