Lapsitoiveen toteutumista on mahdollista tukea monin tavoin työelämässä. Tutustu Monimuotoiset perheet -verkoston ehdotuksiin.
- Työsopimuslakiin on taattava oikeus poissaoloihin hedelmöityshoitojen tai muun lapsiperheellistymiseen liittyvän käynnin vuoksi.
- Kelan on korvattava hedelmöityshoidoista johtuvat sairauslomat kaikissa tilanteissa työnantajalle.
- Työehtosopimuksiin on kirjattava mahdollisuus palkallisiin poissaoloihin ja sairauslomiin hedelmöityshoitojen vuoksi.
- Tasa-arvolain on taattava syrjinnän suoja hedelmöityshoidoissa käyvää ja adoptioprosessissa olevaa kohtaan. Lapsiperheellistymiseen ja eri perhemuotoihin kohdistuvaa syrjintää on ehkäistävä valvonnalla ja irtisanomissuojalla nykyistä tehokkaammin.
- Työelämän perheystävällisyyttä on kehitettävä ministeriöjohtoisessa työryhmässä, jotta arjen haasteet eivät ole este lapsitoiveelle. Mukaan on otettava perhejärjestöjä. Myös kuntien lastenhoitopalveluita on joustavoitettava. Perheystävällisyydessä on huomioitava myös lapsettomien jaksaminen ja arjen tukeminen.
- Työpaikkojen, työehtosopimusten ja lainsäädännön on kannustettava perhevapaille ja sairaan lapsen hoitovapaalle kaikkia lapsen vanhempia – ydinperheisien lisäksi etä- ja bonusvanhempia, sateenkaariperheiden kumppanuusvanhempia sekä adoptio-, sijais- ja tukivanhempia.
- Työllistymispalveluissa on huomioitava erilaiset perhetilanteet. Nuorten aikuisten, toisesta maasta Suomeen muuttaneiden puolisoiden ja sateenkaari-ihmisten työmarkkina-asemaa on tuettava eri keinoin, sillä työllistymisvaikeudet estävät lapsitoiveen toteutumisen monissa perhetilanteissa. Oleskelulupaprosessia on tärkeää nopeuttaa, jotta se ei hidasta lapsitoiveen toteutumista.
- Turhia irtisanoutumisia lapsiperheellistymisen vuoksi ehkäisee, jos perhehoitajilla on työsopimuslain mukaan oikeus palkattomaan kahden vuoden hoitovapaaseen, kun sijoitettava lapsi on 3–17-vuotias.
- Työsopimuslaissa on myös oltava täysimääräiset joustot perhevapaille.
Lapsiperheellistymiseen uusia keinoja
1. Hedelmöityshoitojen on oltava kaikkien niitä tarvitsevien saatavilla perhemuodosta tai lapsettomuuden syystä riippumatta. Esimerkiksi seurustelu, lasten määrä tai ero ei saa estää hoitojen saamista.
2. Hedelmöityshoitojen resursseja on lisättävä julkisessa terveydenhuollossa. Resurssien puute johtaa eri alueilla esimerkiksi siihen, että hoitoihin pääsy evätään jo ennen yläikärajan saavuttamista, koska jonot ovat niin pitkät.
3. Kumppanuusvanhempia ja uusperheen bonusvanhempia on tuettava tiedolla, neuvonnalla ja palveluin.
4. Adoptiolakia ja perhehoitolakia on uudistettava huomioimaan paremmin erilaiset perhetilanteet. Adoptio on kirjattava lastensuojelulakiin.
5. Sijaissynnytyksestä on säädettävä selkeästi ja yhdenvertaisesti.
