Tahaton lapsettomuus on Suomessa yleistä. Osa lapsettomuutta kohdanneista jää pysyvästi lapsettomaksi, mutta iso osa saa lopulta lapsia. Osa lapsettomista päätyy adoptioon, osa sijaisvanhemmuuteen. Noin viisi prosenttia lapsista syntyy Suomessa vuosittain hedelmöityshoitojen avulla. Näistä lapsista osa syntyy lahjoitettujen sukusolujen avulla.
Perheitä kohtaavassa työssä ammattilaisen tulee tunnistaa, että lapsettomuus ja joskus pitkäänkin jatkuneet hedelmöityshoidot jättävät perheeseen jäljen, jota lapsen saaminenkaan ei usein paranna.
Mitä ammattilaisen tulisi ottaa huomioon kohdatessaan tahattomasti lapsettomia tai lapsettomuustaustaisia perheitä?
- Tahaton lapsettomuus on yleistä, se koskettaa joka viidettä pariskuntaa.
- Tahaton lapsettomuus on vaiettua.
- Tahaton lapsettomuus vaikuttaa myös parisuhteeseen.
- Jokainen kokee tahattomasta lapsettomuudesta johtuvaa surua omalla tavallaan.
- Lapsettomuuden kokemus ei pääty raskauteen tai lapsen saamiseen.
- Lapsen saaneet voivat kärsiä lapsettomuudesta toivoessaan lisää lapsia, siis sekundäärisestä lapsettomuudesta.
Raskaus ja lapsen saaminen eivät ”paranna” lapsettomuutta. Lapsettoman ihmisen tuen tarve ei pääty raskauden alkamiseen. Lapsen saaminen on monelle korjaava kokemus, mutta kipeät tunteet ja menetys eivät pyyhkiydy pois. Päinvastoin niille saattaa löytyä tila ja uskallus vasta lapsen saamisen jälkeen.
Kysy, kuule ja kuuntele
- Ota lapsettomuustausta rohkeasti puheeksi.
- Kysy millaisia pelkoja alkanut raskaus tai tuleva vanhemmuus aiheuttaa vanhemmissa.
- Suhtaudu pelkoihin vakavasti.
- Ota pelot ja tunteet puheeksi jokaisella käynnillä ja kaikkien vanhempien kanssa.
- Suru lapsettomuudesta saattaa jatkua, kun perheeseen toivotaan lisää lapsia. Tästä seuraa ristiriita: miten voin surra sitä, että meillä on vain yksi lapsi, kun pitäisi osata iloita tästä kauan kaivatusta.
Ohjaa saamaan vertaistukea
- Huolehdi ettei perhe jää yksin, ohjaa vertaistuen pariin.
- Tarjoa tietoa kirjallisena.
