Monimuotoisissa perheissä voi olla lähisuhdeväkivaltaa, kuten missä tahansa perhetilanteessa. Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jossa tekijänä on uhrin nykyinen tai entinen avo- tai aviokumppani, seurustelukumppani, sisarus, vanhempi tai lapsi.
Väkivaltaa voi olla myös läheissuhteessa, joka ei ole juridisesti vahvistettu, kuten bonusvanhemman ja -lapsen välillä. Lähisuhdeväkivallan taustalla saattaa myös kyteä jonkinlainen perheeseen liittyvä kriisi- tai muutostilanne. Näitä tilanteita ovat esimerkiksi läheisen kuolema, lapsettomuuskriisi, kärjistynyt ero tai uusperhetilanne.
Lähisuhdeväkivalta on ilmiönä monimutkainen, mutta tutkimuksissa on havaittu erilaisia tekijöitä, jotka voivat lisätä riskiä, että lapsi joutuu kotonaan väkivallan kohteeksi. Päihteiden käytön ja mielenterveyshaasteiden ohella yksi riskitekijä voi olla monimuotoisuus, joka kuormittaa jollain tavalla vanhempien jaksamista.
Arki voi olla erityisen kuormittavaa esimerkiksi pienituloisessa yhden vanhemman perheessä, monikkoperheessä tai jos lapsella on erityistarpeita. Myös sateenkaarevat lapset ja nuoret sekä vammaiset lapset kohtaavat enemmän väkivaltaa vanhempiensa taholta kuin muut lapset.
Perhehoitoon sijoitetulla lapsella voi olla traumaattisia elämänkokemuksia tai neuropsykiatrisia haasteita, jotka saattavat tulla arjessa esiin haastavana käyttäytymisenä tai valtavana aikuisen tuen tarpeena. Se voi altistaa lasta ankarille ja nöyryyttäville kasvatusmenetelmille.
Myös kulttuurierot voivat tulla esille. Joissakin maissa ja kulttuureissa lasten fyysinen kurittaminen on sallitumpaa, jolloin vanhempien taustat saattavat vaikuttaa Suomessa heidän näkemyksiinsä kurittamisesta. Perheessä voi olla riski kunniaan liittyvään väkivaltaan, sukuelinten silpomiseen tai kiistoihin silpomisen tarpeellisuudesta.
Uskotaanko minua?
Häpeä estää usein hakemasta väkivaltaan apua, kun tekijänä on oma läheinen – se voi korostua erityisesti monimuotoisessa perhetilanteessa. Jos perheellistyminen, ero puolisosta tai perhemuoto on aiheuttanut muissa vastustusta tai syrjiviä puheita, voi perhe kokea tarvetta osoittaa, että kotona on kaikki hyvin.
Sitä, ettei ongelmia ole helppo myöntää muille, kutsutaan onnellisuusmuuriksi. Tuen hakemista saattaa estää myös edellisessä osiossa kuvattu vähemmistöstressi tai pelko syrjinnästä.
Lähisuhdeväkivaltaa kokeva voi miettiä, saako hän apua, jos hän ei mahdu oletettuihin normeihin siitä, mikä on väkivallan kohteen tai tekijän sukupuoli. Sateenkaareva lähisuhdeväkivaltaa kokenut saattaa pohdiskella, ymmärtävätkö ammattilaiset, että mieskin voidaan raiskata tai että naisten välillä voi olla väkivaltaa suhteessa. Turvakotiin meneminen voi huolettaa, jos ei ole varmuutta siitä, että turvakodin työntekijöillä on tietoa sateenkaariperheen tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamisesta.
Vähemmistöstressiä voi kokea esimerkiksi Suomeen muuttanut puoliso, joka kohtaa suhteessaan väkivaltaa. Jos omassa kotimaassa viranomaisiin ei voi luottaa, voi Suomeen muuttaneella olla vaikeaa luottaa heihin myös Suomessa. Avun hakemista voi myös estää, jos oleskelulupa eron jälkeen ei ole varma ja Suomeen muuttanut puoliso pelkää karkotusta.
Myös perhehoitoon sijoitetulla lapsella tai nuorella voi olla vaikeuksia luottaa viranomaisiin omien elämänkokemustensa vuoksi. Sijoitettu lapsi tai nuori ei myöskään aina tunnista elämänkokemustensa vuoksi, mikä on ”normaalia” arkielämää, perhe-elämää ja toimintaa tai milloin kaltoinkohtelun tunnusmerkit täyttyvät. Lasten keskinäisiin suhteisiin saattaa siksi liittyä väkivaltaa, joka voi johtua esimerkiksi mallioppimisesta ja totuttuun selviytymismalliin turvautumisesta.
Lapsi voi olla väkivallan tekijä perheessä. Esimerkiksi adoptiotausta kiintymyssuhdekatkoksineen voi altistaa lasta tai nuorta väkivaltaiselle tai kontrolloivalle käytökselle. Väkivaltaisesti voivat käyttäytyä myös muut erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret.
Kannusta vanhempaa ottamaan esille lapsen tai nuoren tekemän väkivalta ja hakemaan apua. Jos lapsen väkivaltaista käyttäytymistä ei tunnisteta tai sitä ei oteta vakavasti, voi se johtaa tilanteen pahenemiseen. Hakemalla apua, vanhempi auttaa myös lastaan.
Vinkkejä tilanteeseen
- Huomioi, että monimuotoisen perheen sisällä voi tapahtua lähisuhdeväkivaltaa, jonka syy on syrjivissä asenteissa ja siinä, että läheisillä on vaikeuksia hyväksyä monimuotoisuutta. Perhettä voivat kuormittaa myös perheen ulkopuoliset läheissuhteet, jos läheisillä on ennakkoluuloja perhemuotoa, puolisoa tai lasta kohtaan.
- Toimi sensitiivisesti. Kohtaamisessa voi tulla esille asioita, joita muu perhe ei tiedä tai jotka aiheuttavat muissa perheenjäsenissä suuria tunteita tai syrjivää käytöstä. Näitä voivat olla esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti, lapsen lahjasolutausta tai adoptiotausta.
- Joissain tilanteissa perheen tulee saada apua muun kriisitilanteen käsittelyyn, jotta väkivaltatekojen käsittelyyn on voimavaroja. Kriisitilanne voi olla esimerkiksi läheisen kuolema, lapsettomuuskriisi, eronuhka tai tapahtunut ero, tulehtuneet uusperheen sisäiset välit tai sukulaisten syrjivät ennakkoluulot.
- Ammattilaisten työssä voi myös tulla eteen tilanne, jossa vanhemmille paljastuu ensimmäistä kertaa lapsen seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti. Jos tieto on vanhemmalle epämieluisa, tarvitsee koko perhe tukea asian käsittelyyn.
- Ohjaa perhe palveluiden luokse. Akuuteissa kriisitilanteissa paikallinen sosiaalipäivystys tai lastensuojelu ovat paikkoja, joihin perheen voi ohjata. Sateenkaarevan asiakkaan perhe voi saada tukea sosiaalipäivystyksen lisäksi sateenkaari-ihmisten Perhesuhdekeskuksesta, sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksesta tai Sinuiksi-palvelusta.
- Varmista eri tilanteissa, onko lapsi tai nuori turvassa kodissaan. Kerro nuorelle, mistä hän voi hakea apua, jos hän kohtaa kotona väkivaltaa. Nuorille on esimerkiksi omia SPR:n turvataloja Espoossa, Helsingissä, Vantaalla, Tampereella ja Turussa. Myös verkosta löytyy Nettiturvakoti.
Lisätietoja
Ellonen, Noora & Pösö, Tarja (2015): Lasten väkivaltakokemukset lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä. Yhteiskuntapolitiikka 75 (2010).
Hoikkala, Susanna & Kuokkanen, Julia (toim.) (2017): Turvallisesti sijaishuollossa – Väkivaltatyön keinoja lastensuojelulaitoksessa. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 4/2017.
Karhuvaara, Marjatta ym. (2013): Lähisuhdeväkivallan kartoittaminen ja siihen puuttuminen lastenvalvojan työssä.
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry (2025): Vaikeat erot, näkökulmia ammattilaisille.
Kauppila, Kirsi ym. (2023): Kun lapsi satuttaa -opas perheille. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö sr.
Korpilahti, Ulla ym. (2019): Väkivallaton lapsuus: toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27.
Lehtinen, Miia & Rossi, Maria (toim.): Käsikirja lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkintaan.
