Työterveyshuolto

Perheestä johtuvat kriisitilanteet voivat vaikuttaa työkykyyn. Lapsen tai puolison kuoleman kokeneiden mukaan heidän suruaan ei aina ymmärretä työterveyshuollossa. Myös puolisostaan eroava tai lapsettomuuskriisissä oleva voi kokea jäävänsä yksin.

“Kaksi kuukautta sairauslomaa lapsen kuoleman jälkeen on liian vähän. Nyt olen henkisesti uupunut ja fyysisesti sairas työssä käyvä. Terveydenhuollosta saatava tuki on vähäistä.”

”Sairauslomaa oli vaikea saada työterveyshuollon kautta: viikko oli vain mahdollista saada ’kun eihän suru ole sairaus’. Uskomatonta! Mieheni kuoli liikenneonnettomuudessa ja jäin yksin kolmen lapsen kanssa ja olisi pitänyt viikossa olla työkykyinen. Sairaalan päivystyksen kautta pääsin akuuttityöryhmän juttusille ja lääkärin luo, ja sairauslomaa sain kaksi kuukautta.”

Toinen näistä tarinoista on kerrottu Käpy Lapsikuolemaperheet ry:lle ja toinen Nuoret lesket ry:lle. Monet lapsen tai puolison menettäneet kertovat, etteivät he saaneet tarpeeksi sairauslomaa tai muuta tukea työterveyshuollosta.

Surevat kohtaavat usein ajatuksen, että työ pitää arjessa kiinni ja auttaa selviytymään surusta. Lapsensa tai muun läheisen menettäneitä on kannustettu työterveyshuollossa palaamaan työhön jo muutaman päivän jälkeen läheisen kuolemasta. Samalla surevaa on kuormittanut työterveyshuollon suhtautuminen tilanteeseen ja epävarmuus oman sairausloman jatkumisesta.

Suru ei ole lääketieteellinen sairaus, mutta se on silti tutkimusten mukaan terveysriski. Suru aiheuttaa fyysisiä tuntemuksia ja oireita, jotka vaikuttavat myös työkykyyn. Surevan oireina voivat olla esimerkiksi univaikeudet, ruokahalun muutokset, erilaiset kiputuntemukset ja kokemus työkyvyn heikentymisestä.

Lapsen kuolemaa pidetään tutkimuksissa yhtenä ihmisen elämän raskaimmista ja pitkäkestoisimmista menetyksistä. Kyse ei ole siis motivaation puutteesta tai haluttomuudesta tehdä työtä, vaan todellisista toimintakyvyn muutoksista. Tutkimusten mukaan vakava suru voi heikentää esimerkiksi tarkkaavaisuutta, työmuistia, päätöksentekoa ja tiedonkäsittelyn nopeutta.

Toki arkirutiinit voivat tuoda helpotusta surun keskelle ja viedä ajatukset muualle. Lapsen kuoleman kokeneet vanhemmat toivovat kuitenkin, että lähtökohdaksi otettaisiin aina, että sureva osaa itse arvioida, tarvitseeko hän sairauslomaa.

Vanhempi voi myös näyttää vahvalta, jos hän kokee tarpeelliseksi kannatella alkuun arkea, muita vanhempia ja perheen muita lapsia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uupumus tai romahdus voisi tulla myöhemmin.

Myös muilla läheisen kuoleman kokeneilla, kuten puolison kuolemaa surevilla, voi mennä ensimmäisinä kuukausina voimat selviämiseen: kuormitusta tuovat oma ja ehkä lasten suru, kuolemaan ja asumiseen liittyvät järjestelyt, työskentely tai työnhaku sekä arjen järjestäminen uudelleen yksinhuoltajana. On tavallista, että leskeksi jäänyt uupuu esimerkiksi vuoden kuluttua puolison kuolemasta.

Sairauslomien diagnooseissa haasteita

 ”Henkivakuutuksen saamisessa oli pulmia, koska olin saanut lapseni kuoleman jälkeen 2 viikkoa (edes pyytämällä en lisää saanut) sairauslomaa, ja tietämättäni, psykiatria koskaan tapaamatta (eli mitään diagnostisia haastattelua suorittamatta), oli minulle merkitty kantaan sekamuotoinen ahdistus-masennushäiriö.”

Vaikka sairauslomille on tarvetta, ei sairauslomakaan ole ongelmaton. Työterveyshuollolla ei ole yhtenäistä käytäntöä siihen, voiko suru olla sairausloman peruste ja mikä kirjataan tällöin diagnoosiksi. Tuloillaan oleva diagnoosi pitkäkestoisesta surusta kuuden kuukauden jälkeen ei ratkaise koko ongelmaa.

Lääkärit ja hoitajat voivat joutua epäeettiseltä tuntuvaan tilanteeseen: miten surevalle varmistetaan riittävän pitkä sairausloma, mutta samalla on ehkä kirjattava väärä diagnoosi. Kun he valitsevat syyksi masennus- ja ahdistusdiagnooseja, on niillä myös vaikutuksia: esimerkiksi vakuutuksen saaminen tai adoptioprosessi voi vaikeutua.

Sairauslomaa joudutaan hakemaan uudelleen ja uudelleen. Jos sairauslomaa ei saa, monet käyttävät esimerkiksi virkavapaata tai opintovapaata, joilla on vaikutusta paitsi toimeentuloon myös tuleviin eläkkeisiin. Surevat maksavat siis menetyksestään suurta taloudellista hintaa.

Tällä hetkellä työehtosopimuksissa ja työpaikan käytännöissä on hyvin vähän ratkaisuja läheisen kuoleman kokeneelle. Palkallista vapaata voi olla mahdollista saada lyhyesti kuoleman, hautajaisten tai uurnanlaskun yhteydessä, mutta ei esimerkiksi saattohoidon yhteydessä.

Tahaton lapsettomuus on näkymätön kriisi

“Töiden suunnittelu on kärsinyt hoitojen aikataulusta ja epäonnistuneet hoidot ovat olleet psyykkisesti erittäin raskaita. Myös hoitojen ja lääkkeiden fyysiset sivuvaikutukset ja seuraukset ovat vaikuttaneet työssä jaksamiseen.”

Tarina on tahattomasti lapsettomia edustavan Simpukka ry:n kyselystä. Tahaton lapsettomuus on pitkäkestoinen, emotionaalisesti kuormittava ja usein traumatisoiva kriisi. Lapsettomuus merkitsee menetystä odotuksista elämälle. Kriisi voi toistua lopullisesti lapsettomilla koko elämänkaaren: myös esimerkiksi isovanhemmuus voi jäädä kokematta.

Työterveyshuollolla on tärkeä rooli tahattomasti lapsettoman tukemisessa ja kuormituksen nimeämisessä. Keskusteluapu, psyykkisen kuormituksen arviointi, sairauslomat sekä työjärjestelyjen pohtiminen voivat tukea työssä jaksamista.

Pitkittynyt kuormitus voi vaikuttaa työkykyyn ja -tehoon. Tahattomasti lapsettomat voivat kokea ahdistusta, stressiä, mielialan laskua ja toivottomuuden tunteita. Keskittyminen saattaa vaikeutua.

Perhe saattaa kokea toistuvia keskenmenoja. Hedelmöityshoitojen lääkitykset voivat aiheuttaa väsymystä, pahoinvointia, päänsärkyä ja mielialan vaihteluita. Monia kuormittavat arkiset työyhteisön keskustelut perhe-elämästä, koska se voi muistuttaa omasta vaikeasta tilanteesta.

Monia pohdituttaa, miten hedelmöityshoitoja voi yhdistää työhön tai saako sairauslomista palkkaa. Työehtosopimukset ja työpaikkojen käytännöt eivät ole aina selkeitä hedelmöityshoidoissa käyville. Jos työntekijä ei sensitiivisyyssyistä halua itse selvittää työpaikan tai työehtosopimuksen tulkintoja, voisiko työterveyshuolto olla tässä avuksi?

Ero puolisosta voi kärjistyä

”Työntekijä oli henkisesti loppu ja jäi asunnottomaksi. Työnantajalta ei armoa ja uhkaili irtisanomisella. Onneksi työntekijä meni työterveyslääkärille, sai sairauslomaa ja löysi uuden kodin.”

”Jos työntekijä kuormittuu perhesyistä, niin henkinen väsymys heijastuu myös työpaikalle, omaan työhön ja työyhteisöön. Apua on vaikea saada, jos esimieskään ei tunnista ongelmaa.”

Ero puolisosta on yksi yleisimmistä perhetilanteista, jotka aiheuttavat arjen haasteita, osoittavat Monimuotoiset perheet -verkoston ja työmarkkinajärjestöjen yhteiset työelämäkyselyt (N = 1 764). Tarinat ovat lainauksia kyselyn vastauksista, joissa kuvataan vakavia vaikutuksia työkyvylle.

Ero voi aiheuttaa surua tai masentuneisuutta ja tehdä hitaammaksi. Aina ero ei tarkoita työntekijälle kriisitilannetta, vaan se voi myös olla helpottava uusi alku. Työterveyshuolto voi tukea erossa esimerkiksi tarjoamalla keskusteluapua ja ohjaamalla järjestöjen ja hyvinvointialueiden eroryhmiin.

Ero tuo mukanaan käytännön järjestelyitä, kuten omaisuuden jakamista, muuton ja mahdollisesti lasten huollosta sopimisen – joskus myös uusperheellistymisen. Suuri osa eronneista vanhemmista valitsee lastensa huoltomuodoksi yhteishuollon ja päättää lapsen arjesta sovussa. Jos huoltajuuskiistat pitkittyvät ja kärjistyvät, heijastuu se työntekijän jaksamiseen.

Ero voi tuoda työelämään näkyville lähisuhdeväkivallan, selviää myös Monimuotoiset perheet -verkoston kyselyistä. Moni ei halua kertoa aina työyhteisössään omasta erotilanteestaan – silloin työterveyshuolto voi olla tärkeä, luotettu ja ehkä ainoakin tuki. Monimuotoiset perheet työelämässä -oppaassamme on lisää tietoa lähisuhdeväkivallasta työelämässä.

Lue lisää

Monimuotoiset perheet työelämässä -oppaasta, jossa on koottua tietoa eri perhetilanteille tyypillisistä haasteista – ja miten voit tukea niissä.

Työehtosopimusselvitys kertoo, miten hyvin suurimpien alojen sopimukset huomioivat eri perhetilanteet, ja antaa tietoa kaikki perhetilanteet huomioivien kirjausten tekemiseen.

Sureva työyhteisössä – tietoa Surevan kohtaamisen sivuilla.

Tahattomasti lapseton työelämässä – tietoa Simpukka ry:n sivuilla