Eri perheryhmien kohtaaminen

Monimuotoisiin perheisiin luemme adoptioperheet, kahden kulttuurin perheet, lapsikuolemaperheet, tahattomasti lapsettomat, sijaisperheet, sateenkaariperheet, monikkoperheet, leskiperheet, uusperheet ja yhden vanhemman perheet. Tällä sivulla voit perehtyä tarkemmin kuhunkin perheryhmään siitä näkökulmasta, mitä erityistä perhemuotoon tai -tilanteeseen liittyy juuri sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta ja miten perheitä on hyvä kohdata.

Adoptioperhe tai adoptioitu sote-palvelujen asiakkaana

Suomessa arvioidaan olevan 30 000–100 000 adoptoitua, tilastointi on aloitettu vasta 1980-luvulla. Kansainvälisesti adoptoituja heistä on noin 5000, joten ylivoimaisesti suurin osa on kotimaan adoptoituja. Lisäksi adoptio koskettaa adoptoitujen läheisiä ja heidän jälkeläisiään.

Jokaisella adoptoidulla on taustallaan vähintään yksi vaihtunut tai katkennut hoivasuhde. Tavat, millä tämä näyttäytyy yksilöiden ja perheiden arjessa, ovat kirjavia.

Adoptoidun taustasta puuttuu palasia, tiedossa ei ole kaikkea perimästä eikä tapahtuneesta. Tämä voi aiheuttaa haasteita terveydenhuollossa, mutta ennen kaikkea yksilön turvallisuudentunteessa ja identiteetin rakentumisessa.

Adoptioon liittyviä erityistarpeita

Yleisimmin adoptioperhe hakee apua ammattilaiselta, kun lapsi tai nuori alkaa oireilla. Joissakin perheissä ilmiöt näkyvät pian lapsen tultua perheeseen, joskus taas adoptoitu oireilee voimakkaasti vasta pidemmän ajan kuluttua. Erilaiset nivelvaiheet kuten päivähoidon tai koulun aloittaminen, murrosikä tai seurustelu nostavat usein pintaan käsittelemättömiä asioita.

Tyypillisimmin syyt hakea apua liittyvät adoptoidun kiintymyssuhteen muodostamisen vaikeuksiin, identiteetin työstämiseen, toiminnallisiin ja itseohjautuvuuden haasteisiin, sekä rankimmillaan lapsen aggressiiviseen tai itsetuhoiseen käytökseen. Lue lisää adoptioon liittyvistä erityistarpeista Adoptioperheet ry:n verkkosivuilta.  

On tärkeää ymmärtää, että adoptoidun kanssa tavanomaiset vanhemmuuden neuvot eivät aina auta, eivätkä pelkät rakastavat rajat riitä traumataustaisen lapsen tai nuoren kasvattamisessa. Adoptoidulle on tyypillistä palapelimäinen kehitys, eikä häntä voi verrata biologisessa perheessä kasvaneeseen ikätoveriin.

Adoptoidun oireilu näkyy usein erityisesti tai vain läheisimmille ihmisille. Adoptoitu on oppinut ”maskaamaan” lastenkodissa, erilaisissa ryhmissä kuten päiväkodissa ja koulussa, ja näyttäytyy näissä ympäristöissä usein pärjäävänä ja hurmaavana. Kotona tapahtuu sitten romahdus. Kehityksellisesti traumatisoituneet lapset ja nuoret ovat taitavia myös kääntämään aikuiset toisiaan vastaan, ”splittamaan” (vrt. sijaishuollossa olleet lapset ja nuoret). Ammattilaiset eivät siksi usein tunnista vanhempien kuvauksia lapsestaan tai arjen tilanteesta, pahimmillaan vanhempia ei uskota ja perhe jää vaille tarvitsemaansa kannattelua ja tukea.

Vinkkejä adoptoidun ja hänen vanhempiensa kohtaamiseen

Traumataustaisen lapsen oireillessa puutteet eivät ole aina vanhemmuudessa. Joidenkin adoptoitujen kohdalla varhaiset kokemukset vaikuttavat niin paljon, että tavallinen turvallinen vanhemmuus ja rakastavat rajat eivät riitä.

Lastensuojelun palveluissa ei aina osata suhtautua adoptiovanhempiin, jotka haluavat tehdä tiivistä yhteistyötä ammattilaisten kanssa. Adoptiovanhemmilla on usein paras tieto ja käsitys adoptoidun lapsen tai nuoren taustasta ja kehityksestä.

Jatkuva vaihtuvien ammattilaisten taustoittaminen adoption erityiskysymyksistä verottaa entisestään kuormittuneessa tilanteessa elävien adoptoidun ja adoptioperheen jaksamista. Olisi hyvä, että edes yksi ihminen tiimissä pysyisi samana. Vaikka lapsella ja nuorella onkin oikeus tietää ja osallistua häntä koskevan hoidon päätöksiin, on adoptoidulle uudelleentraumatisoivaa kuulla toistuvasti, miten raskasta arki hänen kanssaan on. Taustakartoituksen voisi tehdä ainakin osittain aikuisten kesken.

Adoptioon liittyen on saatavilla erityisosaamista! Usein adoptioneuvontaa antanut taho tai kansainvälisen adoptiopalvelun organisaatio voi antaa tietoa yleisesti adoptiosta tai juuri kyseisestä asiakkaasta. Myös Adoptioperheet ry:n puoleen voi kääntyä.

Tutustu Adoptioperheet ry:n oppaisiin:

Adoptiolapsi neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa

Adoptioperhe lastensuojelun asiakkaana -opas

Adoptiolapsi varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Adoptoitu koulussa -kouluopas

Kahden kulttuurin perhe sote-palvelujen asiakkaana

Kahden kulttuurin perheillä tarkoitetaan perheitä, joissa vanhemmilla on eri kulttuuri- tai kielitausta, ja usein perheessä puhutaan useampaa kieltä. Suomessa asui vuoden 2024 lopussa yli 90 000 sellaista perhettä, joissa toinen puoliso on Suomessa syntynyt ja toinen ulkomailla. Lisäksi Suomessa asuu yli 17 000 sellaista perhettä, joissa kumpikin puoliso on syntynyt keskenään eri maissa. Perheet voivat kohdata erityisiä vahvuuksia, kuten monikielisyyttä ja laajaa kulttuurista osaamista, mutta myös haasteita, esimerkiksi kielimuurin, erilaisten kasvatuskäsitysten ja palvelujärjestelmän monimutkaisuuden vuoksi. Familia ry on valtakunnallinen asiantuntija- ja edunvalvojajärjestö, joka tarjoaa vertaistukea, tietoa ja koulutusta sekä vaikuttaa sote-palveluiden yhdenvertaisuuteen.

Kahden kulttuurin perheiden erityiskysymykset sosiaali- ja terveyspalveluissa

Kahden kulttuurin perheissä perherakenteet, roolit ja kasvatuskäsitykset voivat poiketa valtakulttuurista. Päätöksenteko voi olla yhteisöllisempää, sukulaisilla olla suurempi rooli arjessa ja vanhemmuuden vastuu jakautua eri tavoin. On tärkeää, ettei erilaisia toimintatapoja tulkita puutteiksi. Kulttuurisesti sensitiivinen vuorovaikutus tarkoittaa oletusten välttämistä ja avoimia kysymyksiä väärinymmärrysten sijaan: “Miten teillä tämä asia hoidetaan?”.

Luottamusta voivat heikentää aiemmat kokemukset viranomaisista, ja moni perhe pelkää erityisesti lastensuojelua. Tämä voi estää avun hakemista ajoissa, mikä korostaa ennaltaehkäisevän työn tarvetta. Lisäksi maahanmuuttoon liittyvät stressitekijät – turvattomuus, taloudellinen epävarmuus, verkostojen puute – vaikuttavat perheen jaksamiseen ja siihen, miten palveluihin suhtaudutaan.

Terveyspalveluissa kielimuuri ja kulttuurierot voivat estää ymmärtämisen. Selkokieli, visuaaliset ohjeet ja ammattitulkkaus ovat välttämättömiä, ja ymmärrys tulee varmistaa kysymällä. Perheillä voi olla erilaisia käsityksiä lapsen kehityksestä, ravitsemuksesta ja liikunnasta; sukupuoliroolit voivat rajoittaa esimerkiksi isän osallistumista vauvan hoitoon. Monikielisyys on huomioitava, jotta normaalia kehitystä ei tulkita viiveeksi.

Perhepalveluissa kohdataan usein laajoja perheyhteisöjä. Ohjeet annetaan selkeästi ja tarvittaessa tulkin kanssa myös arjen tilanteissa. Luottamuksen rakentuminen voi vaatia useita tapaamisia. Monissa perheissä vanhemmat neuvottelevat jatkuvasti kahden kulttuurin kasvatusnäkemyksistä, mikä voi näyttäytyä ristiriitoina palveluissa ja vaatii ammattilaiselta herkkyyttä.

Vinkkejä kahden kulttuurin perheen ja lapsen kohtaamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa

Kohtele kaikkia perheenjäseniä tasavertaisesti – suomalainen puoliso ei ole tulkki eikä oletettu tiedonvälittäjä.

Kohtaa kulttuurisensitiivisesti ja antirasistisesti: erilaiset tavat eivät ole automaattisesti heikompia kuin suomalaiset käytännöt. Pohdi, mitkä ovat omia tiedostamattomia ennakkoluulojasi ja tee ne itsellesi näkyväksi.

Kysy avoimia kysymyksiä perherakenteesta, kasvatuskäsityksistä ja arjen tavoista – älä tee oletuksia.

Tunnista maahanmuuton kuormitustekijät (epävarmuus, talous, verkostojen puute), jotka voivat vaikuttaa luottamukseen, jaksamiseen ja perheen kuormitukseen.

Kerro selkeästi tapaamisten tarkoitus, prosessin kulku ja mahdolliset seuraavat vaiheet, jotta epäluulot eivät kasva.

Varmista ymmärrys: selkokieli, tulkkaus, visuaaliset ohjeet ja kirjalliset yhteenvedot. Pelkkä käännös ei riitä – varmista sisäistäminen.

Tiedosta, että pelko lastensuojelua kohtaan voi estää avoimuutta.

Huomioi, että perheellä voi olla toimivia rutiineja, jotka poikkeavat suomalaisista normeista.

Hyödynnä kaksikielisiä ja monikielisiä materiaaleja.

Kysy perheen omista terveys- ja hoitokäytännöistä ja sovita suositukset yhteen niiden kanssa.

Huomioi lapsen näkökulma ja monikielisyyden vaikutus kehitysarvioihin, jotta normaalia kehitystä ei tulkita viiveeksi.

Ota mielenterveys, synnytyksen jälkeinen jaksaminen ja mahdolliset trauma- tai stressitekijät puheeksi sensitiivisesti.

Keskustele vanhempien rooleista avoimesti ja tunnista, että he voivat neuvotella kahden kulttuurin odotusten välillä.

Varmista aina, että ohje on ymmärretty, ei vain kuultu.

Rakenna luottamusta johdonmukaisesti ja pienin askelin.

Kunnioita perheen kulttuuria, mutta ohjaa tarvittaessa selkeästi lainsäädännön ja lapsen edun mukaiseen toimintaan.

Varaudu ristiriitatilanteisiin ja kulttuurikonflikteihin ammattilaisen herkkyydellä ja tukea tarjoten.

Hyödynnä perheen omia voimavaroja ja yhteisön tukea, jos perhe niin haluaa.

Käytä konkreettisia esimerkkejä ja näyttöön perustuvia keinoja arjen tukemiseen.

Tutustu Familia ry:n materiaaleihin, jotka on suunnattu ammattilaisille