Varhaiskasvatuksen toimipaikkojen yhdenvertaisuussuunnittelu: Lausunto yhdenvertaisuuslain muuttamisesta

Monimuotoiset perheet -verkosto lausui pyynnöstä oikeusministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi yhdenvertaisuuslain muuttamisesta. Esitys koskee luopumista varhaiskasvatuksen toimipaikkakohtaisista yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisvelvoitteista.

Luonnoksen mukaan laista kumottaisiin säännökset toimipaikkakohtaisten yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisvelvoitteista, sekä kunnan velvoitteesta laatia sen alueella toimiville perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatustoiminnan toimijoille yhteiset yhdenvertaisuussuunnitelmat. Muutoksen myötä yhdenvertaisuuslaki ei enää velvoittaisi varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja palveluntuottajia laatimaan varhaiskasvatuksen toiminnallisia toimipaikkakohtaisia yhdenvertaisuussuunnitelmia.

Varhaiskasvatuksen järjestäjillä ja palveluntuottajilla olisi kuitenkin edelleen yleinen velvollisuus arvioida toimintansa vaikutuksia eri väestöryhmiin ja yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan sekä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Lisäksi varhaiskasvatuksen järjestäjien ja palveluntuottajien olisi laadittava suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Suunnitelma voitaisiin tehdä yhteisesti koskemaan kaikkia varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan vastuulla olevia toimipaikkoja. Kunta vastaisi yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisesta myös sen alueella toimivien perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatuksen toimijoiden osalta.

Esityksen tavoitteena on vähentää kuntien ja yksityisten varhaiskasvatuksen palveluntuottajien tehtäviä poistamalla velvoite laatia varhaiskasvatuksen toimipaikkakohtaisia yhdenvertaisuussuunnitelmia. Samalla velvoitteen aiheuttamat kustannukset poistuvat.

Monimuotoiset perheet –verkosto ei kannata luonnoksessa esitettyä lakimuutosta. Monimuotoiset perheet pitää esitettyä muutosta huolestuttavana, ja toteaa sen olevan ristiriidassa mm. YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusten, kansallisen lapsistrategian ja sen juuri hyväksytyn toimeenpanosuunnitelman (STM/2024/64) sekä valtioneuvoston rasismin torjumisen ja yhdenvertaisuuden edistämisen toimenpideohjelmaluonnoksen kanssa. Yhdenvertaisuus ei toteudu itsestään – päinvastoin – ilman riittäviä edistämistoimia tilanne heikkenee. Esimerkiksi tuoreessa Euroopan perusoikeusviraston kyselyssä kävi ilmi, että sateenkaari-ihmisiin kohdistuva vihaperusteinen häirintä on lisääntynyt viimeisten viiden vuoden aikana. Monimuotoiset perheet korostaa, että yhdenvertaisuuden edistäminen tarvitsee toteutuakseen konkreettisia toimia, kuten velvoitteen yhdenvertaisuussuunnitteluun myös varhaiskasvatuksen toimipaikoissa, yhdenvertaisesti koulun ja oppilaitosten velvoitteiden kanssa.

Muutosten lähtökohdaksi lapsen etu

Monimuotoiset perheet huomauttaa, että yhdenvertaisuutta ja lapsia koskevassa lainsäädäntötyössä tavoitteena ja lähtökohtana tulisi olla lapsen etu ja yhdenvertaisuuden edistäminen, ei säätelyn keventäminen ja kustannusten poistaminen. Verkosto ei pidä tarkoituksenmukaisena, että lapsia koskevia yhdenvertaisuusvelvoitteita vähennetään osana talousarvioesitystä, erillisen yhdenvertaisuutta edistävää kokonaisuutta tarkastelevan lainsäädäntöesityksen sijaan. Toimintatapana muutosten toteuttaminen osana kustannusleikkauksiin tähtääviä talousarvioesityksiä ajaa pistemäiseen lainsäädännön muuttamiseen, jonka vaikutuksia ei kokonaisuutena pystytä arvioimaan. Monimuotoiset perheet on huolissaan myös säästötoimenpiteiden lyhytnäköisyydestä, sillä yhdenvertaisuuden edistäminen ja eriarvoisuuden torjuminen lapsuudesta saakka ehkäisevät myös myöhempiä kustannuksia, pahoinvointia ja levottomuutta yhteiskunnassa.

Lapsia koskevissa lainsäädäntömuutoksissa lähtökohtina tulisi olla lapsen oikeuksien sopimus ja muut kansainväliset velvoitteet sekä niiden mukainen kansallinen lapsistrategia, jonka mukaan Suomen tulee mm. edistää suunnitelmallista eriarvoisuutta ja syrjintää ennaltaehkäisevää työtä. Jotta lasten oikeudet eivät jää ylätason kirjauksiksi, tulee lainsäädännössä olla myös konkreettisia keinoja niiden tuomiseen osaksi lasten ja perheiden arkea. YK:n lapsen oikeuksien komitea kiinnitti vuonna 2023 suosituksissaan koskien Suomen viimeisintä määräaikaisraporttia lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanosta huomiota siihen, että kasvatusalan ammattilaisten osaamista ihmisoikeuksista, vähemmistöjen oikeuksista sekä syrjimättömyydestä tulee vahvistaa. Komitea ilmaisi myös syvän huolensa lasten ja nuorten kokemasta kiusaamisesta ja jatkuvasta syrjinnästä, joka perustuu sukupuoleen, ikään, kieleen ja kansalliseen tai etniseen alkuperään, maahanmuuttajataustaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun ja kehon piirteisiin.

Varhaiskasvatukseen osallistuu lähes 90 prosenttia 3–5-vuotiaista lapsista, eli se myös tavoittaa erinomaisesti lähes kaikki lapsiperheet Suomessa. Varhaiskasvatus on tärkeimpiä mahdollisuuksia tasoittaa perhetaustasta johtuvia eroja alle kouluikäisten lasten osalta, sekä lisätä mahdollisuuksia yhdenvertaisiin sekä yhdenvertaisuutta aktiivisesti edistäviin ikäluokkiin.

Yhdenvertaisuustyö osana lasten ja perheiden arkea

Verkosto huomauttaa, että kuntienkin talousvaikeuksien vuoksi ne keskittyvät toteuttamaan vain lakisääteisiä velvoitteita, ja yhdenvertaisuuslainsäädännön höllentäminen yksiselitteisesti vähentää jo suunniteltua ja osin toteutettua yhdenvertaisuustyötä siellä, missä lasten ja perheiden arki tosiasiallisesti tapahtuu.

Yleisten kuten kuntatasoisten suunnitelmien vaarana on, että ne jäävät liian yleiselle tasolle, eikä niissä pystytä huomioimaan kussakin toimipaikassa kunnan eri alueilla kohdattuja yhdenvertaisuushaasteita. Samalla kuntatasoisiin suunnitelmiin perehtyminen ja niiden soveltaminen arkeen jää helposti varhaiskasvatuksen arjen jalkoihin, ellei sitä edellytetä. Mikäli velvoite poistetaan, luo se myös eriarvoisuutta eri kuntien ja toimipaikkojen välille, erityisesti sosioekonomisesti heikompien alueiden toimipaikkojen ollessa vaarassa jättää suunnittelu arjen haasteiden vuoksi sivuun. Kaikkia toimipaikkoja yhdenvertaisesti velvoittava säätely luo yhdenvertaisuutta varhaiskasvatukseen sekä kuntien sisällä että niiden välillä.

Toimipaikkakohtaisessa eli vahvasti paikallisessa suunnittelussa pystytään huomioimaan juuri toimipaikan asuinympäristön, perheiden ja lasten erityispiirteet. Toimipaikassa tunnetaan oman alueen lasten ja perheiden tilanne, ja suunnittelussa pystytään huomioimaan käytännössä esimerkiksi etnisten ja kielitaustojen todellisuus tai alueen sateenkaariperheiden yhdenvertainen kohtaaminen toimipaikan arjessa. Useissa kunnissa ja kaupungeissa esimerkiksi rasismi on eri tavoin läsnä eri alueilla, eikä kuntatasoinen suunnittelu välttämättä tavoita lainkaan eri yksiköiden arkea.

Paikallinen suunnittelu myös mahdollistaa lasten ja perheiden osallistamisen työhön paremmin kuin ylempitasoinen suunnittelu. Osallisuus ja vaikuttaminen oman arkiympäristön asioihin lisäävät sekä hyvinvointia että luottamusta ja yhteenkuuluvuutta muuhun yhteiskuntaan, jotka merkittävästi vähentävät syrjäytymistä ja yhteiskunnallista levottomuutta. Toimipaikkakohtainen suunnittelu auttaa myös kohdentamaan koulutusta juuri kyseisen toimipaikan työssä tarvittavaan osaamiseen. Paikallinen suunnittelu siis tuo yhdenvertaisuuskysymykset osaksi jokaisen varhaiskasvatuksen toimipaikan arkea, edistäen yhdenvertaisuutta käytännön tasolla.

Näitä huomioita esitettiin laajasti jo vuoden 2022 lainsäädäntömuutoksen yhteydessä, kun yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoite lisättiin lakiin myös varhaiskasvatuksen osalta.

Lain jatkuva muuttaminen

Yhdenvertaisuuslakiin lisättiin velvoite tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista varhaiskasvatuksessa vuonna 2022. Muutos perustui mm. yhdenvertaisuusvaltuutetun ehdotukseen (K 6/2018) sekä Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisuun yhdenvertaisuuslain arvioinnista vuodelta 2020.

Muutoksen taustalla oli tavoite varmistaa, että yhdenvertaisuustyötä tehdään järjestelmällisesti jo varhaiskasvatuksesta lähtien. Valmistelussa todettiin, että vaikka opetussuunnitelma ja varhaiskasvatussuunnitelma itsessään sisältävät yhdenvertaisuuslain mukaisia kirjauksia ja määräyksen lakien noudattamisesta, ne ohjasivat lähinnä tekemistä, eivät toiminnan suunnittelua ja arviointia. Tekeminen voikin lain sijaan perustua vanhaan tottumukseen ja toteamuksiin yhdenvertaisuudesta, ellei toimintaa tosiasiallisesti suunnitella ja arvioida yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Aiemman yhdenvertaisuuslain arvioinnissa myös todettiin, ettei pyrkimys yleiseen yhdenvertaiseen kohteluun välttämättä riitä paikalliseen syrjinnän tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen riittävästi. Lainsäädäntövaiheessa yhdenvertaisuussuunnittelun ja yhdenvertaisuuden edistämisen velvoitteen laajeneminen toimipaikkakohtaiseksi sai laajaa kannatusta ja sen nähtiin edistävän yhdenvertaisuutta. Huomautamme, että tuolloin tehty laaja selvitys- ja lausuntokierros tuo esiin, mitä hyötyjä lakimuutoksesta oli odotettavissa, ja tätä tietoa ei missään tapauksessa tulisi ohittaa.

Lain mukaisten suunnitelmien tulee olla laadittuna viimeistään 1.6.2025 ja lain toimeenpanoon on käytetty yhteiskunnallisesti eri tasoilla ja tahoilla merkittävästi resursseja. Monimuotoiset perheet -verkosto on myös omassa toiminnassaan huomannut kuntien ja varhaiskasvatuksen toimipaikkojen kasvaneen kysynnän koulutukselle siitä, miten huomioida perheiden monimuotoisuus entistä paremmin varhaiskasvatuksen arjessa. Verkosto on vastannut koulutuskysynnän kasvuun ja päivittää myös parhaillaan opasmateriaalia aiheesta varhaiskasvatuksen ammattilaisille. Kiinnostuksen kasvun taustalla vaikuttaa kokemuksemme mukaan varhaiskasvatuksen toimipaikkakohtainen yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoite. Yhdenvertaisuussuunnitteluun myös viitataan useissa muissa asiakirjoissa, kuten rasismin torjunnan ja yhdenvertaisuuden edistämisen toimenpideohjelmassa sekä valtioneuvoston periaatepäätöksenä 6.6.2024 hyväksytyssä lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmassa.

Runsaasti esille nostetussa rasismin torjunnan ja yhdenvertaisuuden edistämisen toimenpideohjelmassa ehdotetaan esitysluonnoksenkin mukaan “muun muassa koko koulutusjärjestelmän kattavaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittämisohjelmaa, jonka tavoitteena on tukea ja seurata lakisääteisten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimista ja parantaa niiden vaikuttavuutta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden
edistämisen välineenä.” Velvoitteen poistuessa myös toimenpideohjelma siis kevenee konkreettisten toimenpiteiden osalta.

Lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman yhtenä toimenpiteenä on selvitys varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien tueksi ja tietopohjan kartuttamiseksi. Monimuotoiset perheet otti jo lausunnossaan toimeenpanosuunnitelmaan kantaa, että suunnitelman toimenpiteet eivät keveydessään ole linjassa lapsistrategian kanssa, ja mikäli yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmavelvoitteita kevennetään, se keventää entisestään myös juuri hyväksyttyä lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmaa.

Monimuotoiset perheet –verkosto pitää tärkeänä, että lainsäädännön kohtuulliseen pysyvyyteen tulisi voida luottaa. Olisi tärkeää, ettei yhdenvertaisuutta, varhaiskasvatusta ja lapsia, tai kuntien ja toimipaikkojen velvoitteita, koskeva lainsäädäntö jatkuvasti muutu, vaan lainsäädännöllä tuettaisiin pitkäjänteistä ja johdonmukaista työtä. Tämän tulisi näkyä myös vahvoina yhteyksinä valtion ja muiden yhteiskuntatahojen eri tavoite- ja toimenpideasiakirjojen välillä, jotta ne ohjaavat kohti yhteisiä päämääriä ja tasaisivat tosiasiallisesti yhdenvertaisuustyön eroja kuntien sisällä ja välillä.

Esiopetuksen sisällyttäminen koulujen suunnitteluun

Kuten esitysluonnoksessa todetaan, ”säännös suunnitteluvelvoitteesta varhaiskasvatuksessa selvensi esiopetuksen tilannetta suunnitteluvelvoitteiden suhteen” koskemaan sekä koulun että päiväkodin yhteydessä järjestettävää esiopetusta. Velvoitteen poistuessa tämä suunnitteluvelvoitteen epäselvyys palaa.

Esitysluonnoksessa todetaan:

“Kuten ennen varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnittelusta säätämistä, ehdotetun muutoksen myötä esiopetuksen huomioiminen yhdenvertaisuussuunnittelussa riippuisi siitä, missä sitä järjestetään. Osana koulujen toimintaa järjestettävä esiopetus huomioitaisiin osana koulujen yhdenvertaisuussuunnittelua. Sen sijaan varhaiskasvatuksen osana järjestettävä esiopetus huomioitaisiin osana varhaiskasvatuksen yleisempää yhdenvertaisuuden edistämistä ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa.”

Mikäli esitys etenee, Monimuotoiset perheet esittää, että tilanteen selventämiseksi esiopetus sisällytetään aina koulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelun piiriin, oppilaaksiottoalueen mukaan, riippumatta siitä, järjestetäänkö se varhaiskasvatuksen vai koulun yhteydessä.

Lähteitä

YK:n lapsen oikeuksien komitean suositukset Suomelle “Concluding observations on the combined fifth and sixth reports of Finland”, julkaistu 2.6.2023

Kansallinen lapsistrategia ja sen toimeenpanosuunnitelma

Luonnos valtioneuvoston toimenpideohjelmaksi rasismin torjumisesta ja yhdenvertaisuuden edistämisestä

Euroopan perusoikeusviraston kysely “LGBTIQ at a crossroads: progress and challenges”, julkaistu 14.5.2024

Hallituksen esitys HE 148/2022 vp

Aidosti yhdenvertaiset: Yhdenvertaisuuslain arviointi

Opetushallitus: Toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelu

Monimuotoiset perheet: Opas varhaiskasvattajille