Kuntapoliittiset tavoitteet – taustamateriaali
Tälle sivulle on koottu taustatietoa Monimuotoiset perheet -verkoston kuntapoliittisista tavoitteista. Taustoitukset on esitetty alla tavoite kerrallaan.
1. Perheiden monimuotoisuus otetaan lähtökohdaksi kaikessa kunnan lapsia ja perheitä koskevassa päätöksenteossa.
- Kunnassa tehtävissä perheitä koskevissa strategioissa ja ohjelmissa on lähtökohtaisesti huomioitava perheiden erilaiset tarpeet.
- Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa on otettava huomioon lasten ja nuorten monimuotoiset perhetaustat.
- Kaupunki- ja liikennesuunnittelussa on huomioitava monilapsiset perheet sekä esteettömyys.
Tausta:
Kunnat ovat avainasemassa perheiden arkeen vaikuttavissa päätöksissä. Päätöksenteon on perustuttava tietoon siitä, minkälaisia perheitä omassa kunnassa asuu ja mitkä ovat heidän tosiasialliset tarpeensa.
Suomalaisista lapsiperheistä 22 % on yhden vanhemman perheitä ja joka kymmenes lapsi asuu uusperheessä. Noin 30 % eronneiden vanhempien lapsista asuu vuorotellen kahdessa eri kodissa. Sateenkaariperheiden määrä on nelinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kahden kulttuurin ja maahanmuuttajaperheitä on noin 8 % Suomessa asuvista lapsiperheistä. Myös kokemukset perheenjäsenen menetyksestä tai esimerkiksi lapsettomuudesta ovat perheiden arkea.
Perheiden monimuotoisuus tulee huomioida perhepuheen lähtökohtana silloin, kun kunnassa tehdään strategiatyötä tai, ohjelmatyötä. Muuten tehdään päätöksiä, jotka eivät toimi arjessa eivätkä auta käytännössä niitä ihmisiä, joita niiden olisi tarkoitus auttaa.
Jokaisen kunnan on laadittava lakisääteinen Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma. Tämä on suunnitelma, jossa tarkastellaan laajasti lasten ja nuorten kasvuoloja, kasvuoloihin liittyvien epäkohtien ehkäisemistä, vanhemmuuden tukea sekä lasten ja nuorten palveluja kunnan alueella. Hyvinvointisuunnitelman laatiminen ja sen tarkistaminen on hyvä kohta huolehtia, että erilaisissa perhetilanteissa elävien lasten ja nuorten tarpeet tulevat tunnistetuiksi ja huomioiduiksi.
Konkreettisia tavoitteita hyvinvointisuunnitelmaan voivat olla esimerkiksi:
- Vuoroasuvien lasten palvelujen kehittäminen oman kunnan alueella
- Eropalveluiden ja -neuvonnan saatavuus sekä saavutettavuus kaikille perheille ja vanhemmille
- Kotipalvelun varmistaminen erityisesti yhden vanhemman perheille, erityistä tukea tarvitsevien lasten perheille, monikkolasten perheille sekä perheenjäsenen kuoleman kohdanneille perheille
- Rasismin ja syrjinnän vastaisen työn vahvistaminen
- S2-opetuksen vahvistaminen sekä oman äidinkielen opetuksen turvaaminen
- Adoptioperheille kotihoidontuen kuntalisän maksaminen yhdenvertaisesti perheeseen syntyvien lasten kanssa
Lisätietoa:
2. Kunta tukee työnantajana henkilöstönsä perheen ja työn yhteensovittamista.
- Joustoissa tulee huomioida perheiden monimuotoiset tarpeet ja tilanteet.
- Perheystävällisyyden on oltava kriteerinä myös ostopalveluyritystä valittaessa.
- Perheystävällisyyden tukeminen ei saa tarkoittaa lapsettomien syrjimistä lapsiperheellisten kustannuksella.
Tausta:
Kunnat ovat merkittäviä työnantajia. Tukemalla oman henkilöstönsä työn ja perheen yhteensovittamistakunta mahdollistaa sen, että sen alueella voi asua ja työskennellä erilaisia lapsiperheitä. Perheystävällinen kuntatyönantaja huomioi perheiden monimuotoisuuden sekä esihenkilötyössä että työpakkojen käytännöissä. Esimerkiksi työvuorosuunnitteluun on olemassa hyviä perheystävällisiä käytäntöjä. Myös verkostomme on listannut vinkkejä perheystävällisen kulttuurin rakentamiseksi. Perheystävällisessä kunnassa työn ja perheen yhteensovittaminen on myös yksi keskeinen kriteeri ostopalvelujen kilpailutuksissa.
Kunnan perheystävällisyyttä edistää lisäksi se, että kunnalliset palvelut on suunniteltu työn ja perheen yhteensovittamista tukeviksi. Esimerkiksi:
- Vuoropäivähoitoa ja viikonloppuisin auki olevia päiväkoteja on niillä alueilla, missä niitä eniten tarvitaan (usein esim. sairaala-alueiden läheisyydessä, suurten kauppakeskuskeskittymien lähellä)
- Pienten koululaisten ilta-, yö- ja viikonloppuhoitoon on kehitetty ratkaisuja, esimerkiksi vuoropäiväkotien yhteyteen tai kotiin tulevan hoidon muodossa
- Pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoito on turvallista ja saavutettavaa myös erityistarpeisille lapsille
Lisätietoa:
3. Varhaiskasvatuksen maksut ovat kohtuullisia.
- Maksuttomuuden tulorajaa on nostettava.
- Maksuttoman varhaiskasvatuksen pilotointia on laajennettava.
Tausta:
Varhaiskasvatuksen maksujen ei tulisi nousta työssäkäynnin esteeksi missään tilanteessa. Maksujen porrastuksen tulee olla sellainen, että porrastus kannustaa työn vastaanottamiseen kaikissa tilanteissa.
Pätkä- ja silpputyön osalta on löydettävä ratkaisuja, joissa maksujen ennakoitavuus varmistetaan myös tulojen vaihdellessa.
Maksuton ja kulttuurisensitiivisesti rakennettu varhaiskasvatus on sekä maahanmuuttajataustaisten lasten että heidän vanhempiensa kotoutumisen kannalta yksi keskeisiä tekijöitä. Varhaiskasvatuksen maksuttomuus mahdollistaa laajamittaisemman osallistumisen ennen kaikkea niille lapsille, jotka hyötyvät eniten laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Siksi kaksivuotisen esikoulun kokeiluja sekä maksuttoman varhaiskasvatuksen pilotteja on laajennettava, ja jos niiden arvioinnissa päädytään positiivisiin tuloksiin, ratkaisut on laajennettava valtakunnallisiksi.
Lisätietoa:
4. Aamu- ja iltapäiväkerhotoiminta on mahdollista kaikille.
- Pienten koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa on oltava saatavilla kattavasti.
- Aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen on oltava tulosidonnaisia.
- Perheille, joilla on toiminnassa samanaikaisesti useampi kuin yksi lapsi, on myönnettävä sisarusalennus.
- Erityistarpeisten lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan saatavuus on varmistettava koululain mukaisesti.
Tausta:
Pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta on tärkeä osa perheiden työn ja perheen yhteensovittamisen palettia.
Tällä hetkellä toiminnan hinta sekä tulosidonnaisten porrastusten ja sisarusalennusten puutteet aiheuttavat monessa pienituloisessa perheessä kannustinloukun. Tämä on tutua erityisesti niille perheille, joissa on kaksoset tai kolmoset, tai lapset ovat syntyneet pienellä ikäerolla siten, että aamu- ja iltapäivähoidon piirissä on yhtä aikaa useampi kuin yksi lapsi. Tästä syystä maksuihin tulisi päivähoitomaksujen tapaan sisältyä sisarusalennus.
Aamu- ja iltapäivätoiminnan haaste on myös se, ettei kaikki toiminta sovi lapsille, joilla on erityistarpeita. Koulupäivän päälle tuleva meluisa ja suuressa ryhmässä tapahtuva toiminta voi olla liian raskasta lapselle. Samoin tilat voivat olla esteellisiä tai iltapäivätoiminta on joskus suunniteltu tapahtuvaksi eri paikassa kuin koulupäivä, jolloin siirtymä voi olla haastava.
Mahdollistaakseen myös erityistarpeisten lasten vanhempien työssäkäynnin, kunnan olisikin kehitettävä myös erityistarpeisille lapsille heidän tarpeensa huomioon ottavaa aamu- ja iltapäivätoimintaa.
5. Vuorohoidon saatavuus turvataan.
- Vuoropäivähoitoa ja pienten koululaisten ilta- ja yöaikaista sekä viikonloppuhoitoa on järjestettävä kunnassa esiintyvän tarpeen mukaisesti.
- Vuorohoidon hoitoaikojen on oltava joustavia.
Tausta:
Vuorotyötä tekevien vanhempien arjen sujuvuus on vahvasti riippuvaista siitä, onko lapselle järjestettävissä hoitopaikka työvuorojen ajaksi. Erityisen polttava tämä haaste on yhden vanhemman perheillä, jossa lapsen arjen hoidosta vastaa pääosin yksi aikuinen.
Tällä hetkellä tilastoissa näkyy, että yhden huoltajan talouksissa, joissa on kirjoilla alle kouluikäisiä lapsia tai pieniä koululaisia, vanhempien työllisyysaste on yli 10 % alhaisempi kuin muilla (Tilastokeskus, erillisaineisto, ei julkinen, ks. esim. Helsingin Sanomien vieraskynä aiheesta). Näissä perheissä se, ettei päiväkoti-ikäisille tai pienille koululaisille ole tarjolla hoitopaikkaa vanhemman työvuorojen ajaksi, voi muodostua työn vastaanottamisen esteeksi.
Työelämän muutokset ja esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen ovat johtaneet työelämässä muutoksiin, joihin myös vuorohoidon on pystyttävä vastaamaan. Vuorohoitopaikoissa hoitoaikojen joustamattomuus teettää hankaluutta vanhemmille, jotka tekevät esimerkiksi aikaista aamuvuoroa tai myöhäistä iltavuoroa. Kun vuorohoitoa suunnitellaan, on hoitoajoissa oltava sovittavissa joustoa.
Joissakin paikoissa esimerkiksi klo 22 on raja, jonka jälkeen lapsi jää automaattisesti yöksi vuorohoitopaikkaan. Jos vanhemman työvuoro loppuu 22:30, ei hän siis voi hakea lasta yöksi kotiin, vaan lapsen on jäätävä yöksi hoitopaikkaan. Lapsen ja perheen kannalta parasta mahdollista ratkaisua tulisi voida harkita yksilöllisesti yhteistyössä vanhempien kanssa.
6. Lapsen kielellinen ja kulttuurinen tausta huomioidaan varhaiskasvatuksessa ja koulussa.
- Kouluissa on turvattava riittävä S2-opetusresurssi.
- Oman äidinkielen opetuksen saatavuus on turvattava.
- Varhaiskasvatuksessa on huomioitava lapsen kaikki kotikielet.
Tausta:
Vuoden 2019 lopussa Suomessa asui yli 90 000 lasta, jonka äidinkieli oli jotakin muuta kuin suomi, ruotsi tai saame. Esimerkiksi Helsingissä joka kuudes lapsi on vieraskielinen. Vieraskielisen väestön osuus on myös kasvussa.
Kaksikielisten ja monikielisten perheiden määrän kasvu on voimavara ja rikkaus kansainvälistyvälle Suomelle, ja tätä on syytä vaalia. Yhtäkään kieliresurssia ei saisi tuhlata siihen, ettei oman äidinkielen opetusryhmään olisi enempää kuin muutama tulokas, tai ettei päiväkodissa ja koulussa rohkaista lasta käyttämään omaa kieltään.
Esimerkiksi ruotsinkielisissä päiväkodeissa ja kouluissa on vahvaa osaamista kaksikielisten lasten molempien kotikielten tukemisessa. Oppia kannattaa ottaa siellä tutkituista ja arjessa toimivista hyvistä käytännöistä. Kielitaidon pohja luodaan varhaislapsuudessa, ja siksi suomi-ruotsi-kaksikielisten lasten vanhempia rohkaistaankin puhumaan omaa kieltä lapselle johdonmukaisesti ja paljon. Sama pätee myös muihin kaksikielisiin lapsiin ja perheisiin.
Lapsen kielellisen ja kulttuurisen taustan huomioimisen ja kaikkien lapsen omien kielten tuen tulee olla johdonmukaista varhaiskasvatuksesta aina peruskoulun loppuun asti. S2-opetuksen resurssit on turvattava ja S2-oppilaille varmistettava riittävä tuki suomen tai ruotsin kielen opiskeluun.
Lisätietoa:
7. Kriisiavun saatavuus turvataan.
- Kriisiapu on turvattava koko perheelle, kaikille perheenjäsenille ja kaikissa perhetilanteissa – myös lapsille ja uusperheiden jäsenille.
- Lasten on saatava kriisiapua vuorokauden sisällä kriisin alkamisesta.
- Oppilashuollon henkilöstömitoituksesta annettuja suosituksia on noudatettava. Esimerkiksi yhdellä koulukuraattorilla saa olla vastuullaan korkeintaan 600 oppilasta.
Tausta:
Lapsen, vanhemman tai puolison kuolema, perheenjäsenen pitkäaikainen sairastuminen, ero, lapsen toisen vanhemman sairastuminen tai kuolema, tahaton lapsettomuus, keskenmeno… Elämässä on kriisejä, jotka pysäyttävät koko perheen elämän ja haastavat myös lasten ja perheiden kanssa toimivat ammattilaiset.
Kunnissa on vahvaa kriisiavun osaamista, ja useimmat perheet saavat kriisiapua äkillisen kriisin sattuessa. Monimuotoisten perheiden kohdalla ongelma on kuitenkin usein siinä, ettei koko perhettä ja kaikkia sen jäseniä osata kunnolla huomioida. Suru tai menetys voi kolhia esimerkiksi uusperheen kaikkia lapsia, vaikka paperilla näyttäisi, että vain osa heistä on menettänyt läheisen perheenjäsenen.
Kriisiapua tarjottaessa perheen tilanne tulisi huomioida kokonaisuudessaan ja kaikkien perheenjäsenten tulisi saada apua. Lapsia ei saa unohtaa kriisiavun piiristä, ja palveluissa pitää olla riittävää tietoa siitä, miten lapsen kokema suru poikkeaa aikuisen surusta.
Eri arvioiden mukaan noin 40-50 % suomalaisista lapsista ja nuorista kokee jossain vaiheessa vanhempiensa eron. Suomessa on tällä hetkellä saatavissa hyvin vaihtelevasti tukea erotilanteisiin. Tämä on yksi kriisiavun osa-alue, jonka vahvistaminen myös kunnallisella tasolla olisi äärimmäisen tärkeää. Eron ensiapupisteiksi kutsutaan eri palvelujen yhteenliittymiä, joissa eroon voi saada apua ja tukea matalalla kynnyksellä ja välittömästi. Myös lapset ja nuoret voivat tarvita tukea vanhempien erotessa.
4.- ja 5.-luokkalaisilla esiintyi itsearvioitua masennusoireilua vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan lähes 13 %:lla vastaajista. Elämäntapahtumat, erityisesti lapsen oma vakava sairastuminen tai vammautuminen, uusperheen muodostuminen, läheisen vakava sairastuminen tai kuolema ja vanhempien ero olivat voimakkaimmin yhteydessä lapsen masennusoireiluun. Lisäksi elämäntapahtumien kasautuminen lisäsi masennusoireiden esiintymistä.
Oppilashuolto on kouluissa tärkeässä asemassa, kun puhutaan kriisin kohdanneista lapsista ja nuorista. Esimerkiksi vanhempien ero tai toisen vanhemman muuttaminen toiselle paikkakunnalle voi olla lapselle tai nuorelle raskas paikka, jossa lyhytaikainenkin tuki voi autaa pahimman kriisivaiheen yli. Oppilashuollon riittävä resursointi ja se, ettei yhdellä kuraattorilla olisi enempää kuin korkeintaan 600 oppilasta vastuullaan, on tärkeää oikea-aikaisen avun takaamiseksi.
Lisätietoa:
Eropalveluja kootusti: www.apuaeroon.fi
8. Kotipalvelun saatavuus varmistetaan sosiaalihuoltolain edellyttämässä laajuudessa.
- Kotipalvelun on oltava helposti saatavilla.
- Perheille on aktiivisesti markkinoitava kotipalvelua.
- Kotipalvelun on oltava kaikille myös taloudellisesti saavutettavaa.
- Sijaisperheenä toimiminen ei saa sulkea kotipalvelun mahdollisuutta pois.
Tausta:
Lapsiperheiden kotipalvelu on sosiaalihuoltolaissa määritelty perheen subjektiiviseksi oikeudeksi. Kunnan on siis järjestettävä kotipalvelua, jos perhe sitä tarvitsee. Tällä hetkellä kuitenkin monissa kunnissa kotipalvelun saatavuudessa on ongelmia, eikä kotipalvelua aktiivisesti markkinoida tai tarjota sitä tarvitseville. Monikkoperheet ry:n teettämän kyselyn mukaan koronakriisi heikensi kotipalvelun saantia keväällä 2020, millä oli vaikutuksia vanhempien jaksamiseen.
Ennen 1990-luvun lamaa kotipalvelu oli laajasti käytössä kunnissa, mutta laman myötä sen käyttö romahti, eikä taso ole sittemmin merkittävästi noussut. Vuonna 1990 kotipalvelua käytti lähes joka kymmenes lapsiperhe, vuonna 2019 vastaava luku oli noin 3 %. Kotipalvelu on toimiessaan tärkeä arjen tuki esimerkiksi monikkoperheille, pienten lasten yksinhuoltajille ja erityislasten perheille. Erilaisissa haastavissa elämäntilanteissa olevat perheet myös toivovat usein nimenomaan kotiin vietäviä apu- ja tukipalveluita.
Tällä hetkellä kotipalvelua ei saa esimerkiksi vuoroasumistilanteessa siihen kotiin, jossa lapsi ei ole kirjoilla. Tämä epäkohta tulisi korjata lainsäädännön tasolla, mutta mikään ei estä kuntaa tarjoamasta kotipalvelua myös lapsen toiseen kotiin, vaikka laki ei sitä edellytä.
Kotipalvelua tulisi saada myös silloin, kun perheessä on sijoitettuja lapsia. Perheet ovat raportoineet muun muassa, että kotipalvelun työntekijällä ei ole ollut lupaa hoitaa perheeseen sijoitettua lasta vanhemman menon aikana, vaan vain biologisia lapsia, eikä vanhempi siksi ole voinut lähteä kotoa mihinkään
Tällaisten tilanteiden välttämiseksi kotipalvelun ehdot ja toimintatavat tulisi määritellä niin väljiksi, että se palvelisi aidosti perheiden tarpeita erilaisissa elämäntilanteissa.
Lisätietoa:
9. Vuoroasuvien lasten palvelut turvataan molemmissa kodeissa, vaikka kodit sijaitsisivat eri kunnissa
- Lapsella on oltava oikeus tarvitsemiinsa sosiaali- ja terveyspalveluihin molemmissa kotikunnissaan.
- Myös erityislapsen tarpeet on huomioitava.
- Lapsen vuoroasuminen on huomioitava myös esimerkiksi koulumatkatuessa, koulukyydeissä, oppilaaksiottoalueiden määrittelyssä ja varhaiskasvatuksen palveluissa.
Tausta:
Lapsella voi olla kotikuntalain mukaan vain yksi virallinen kotiosoite, jonka perusteella muodostuu myös oikeus tietyn alueen tai kunnan palveluihin. Käytännössä yhä useampi lapsi asuu kuitenkin vuorotellen kahdessa kodissa, jotka voivat olla joko saman tai kahden eri kunnan alueella.
Vuoroasuminen kirjattiin lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta vuonna 2019. Vuoroasumisen määritelmänä on, että lapsi viettää molemmissa kodeissaan 40-60 % ajastaan kalenterivuosittain laskettuna. Kelan tuoreen tutkimuksen mukaan noin 30 % eronneiden vanhempien lapsista vuoroasuu. Vuoroasuminen on yleisintä 3-12-vuotialla lapsilla, mutta sitä toteutetaan myös tätä nuorempien ja vanhempien lasten kohdalla.
Saman selvityksen perusteella perheet kokivat valitun asumisjärjestelyn vuoksi haasteita sekä sosiaaliturvassa että eri palveluissa. Palveluihin liittyvät ongelmat liittyvät ennen kaikkea lasta koskevien tietojen saamiseen ja palvelujen saatavuuteen vain siltä paikkakunnalta, jossa lapsi on virallisesti kirjoilla. Koulukuljetuksen järjestyminen vain yhdestä kodista on haaste erityisesti pienituloisille perheille ja vammaisten lasten perheille.
Keskeiset kunnalliset palvelut, joissa vuoroasuvat lapset perheineen tulee huomioida:
- Varhaiskasvatuksen palvelut, ml. esiopetus
- Koulukuljetukset ja koulumatkatuki
- Perhepalvelut (esim. kotipalvelu, lastensuojelun avohuollon palvelut, vammaispalvelut, terveyskeskuksen palvelut)
- Vammaisten lasten kuljetuspalvelut sekä kodin muutostyöt
Lisäksi oppilaaksiottoalueiden määrittelyssä saman kunnan sisällä tulisi huomioida vuoroasuvan lapsen arjen mahdollisimman hyvä sujuvuus. Jos vanhemmat asuvat esimerkiksi eri puolilla kuntaa, voi lapsen kannalta olla paras ratkaisu, että koulu sijoittuu molempien asuinpaikkojen kannalta järkevien liikenneyhteyksien päähän.
Lisätietoa:
10. Uuden lapsenhuoltolain mahdollisuudet otetaan käyttöön huolehtimalla osaamisesta ja työskentelytavoista perheoikeudellisissa yksiköissä.
- Perheasiain sovittelua tekevien työntekijöiden on saatava koulutusta erilaisista perhetilanteista.
- Työntekijöillä on oltava riittävästi tietoa siitä, miten perheiden monimuotoisuus vaikuttaa esimerkiksi lapsen huollon järjestämiseen sekä tapaamisiin.
- Työntekijöiden on osattava ohjata sopimusten tekemiseen tilanteissa, joissa lapsella voi olla useampia huoltajia: huolto, asuminen, tehtävänjako ja tiedonsaanti.
Tausta:
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta uudistettiin vuonna 2019 muun muassa siten, että se mahdollistaa laajemman vanhempien välisen sopimisen, sekä huoltajuuksista sopimisen vanhempien kesken sosiaalilautakunnan vahvistuksella.
Lisäksi lakiin tuli mahdollisuus määrätä lapselle tapaamisoikeus vanhemman asemassa olevaan henkilöön, esimerkiksi bonusvanhempaan tai sateenkaariperheen sosiaaliseen vanhempaan. Tämä koskee myös esimerkiksi sijoitettuna olleen lapsen oikeutta tavata pitkäaikaista sijaisvanhempaansa, jos sijoitus jossakin kohdassa puretaan.
Tällä hetkellä järjestöille kantautuu kunnista viestiä, että perheoikeudellisissa palveluissa ei ole vielä riittävästi tietoa perheiden monimuotoisista perhesuhteista. Näin ollen esimerkiksi lastenvalvojat eivät osaa auttaa perheitä hyödyntämään lain uusia mahdollisuuksia eikä perheitä osata neuvoa ja kannustaa sopimaan lapsen huoltoon ja tapaamisiin liittyvistä seikoista monimuotoisissa perhetilanteissa.
Kuntien perheoikeudellisissa palveluissa tulisikin huolehtia henkilöstön riittävästä koulutuksesta näissä asioissa. Koulutusta voi tilata esimerkiksi Monimuotoiset perheet -verkostosta tai sitä voidaan järjestää yhteistyössä jonkin muun tahon kanssa.
Lisätietoa:
11. Lastensuojelun riittävät toimintaresurssit turvataan ja toimintakulttuuria kehitetään.
- Lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä tulee olla maksimissaan 25 lasta vastuullaan.
- Jälkihuollossa on hyödynnettävä perhehoidon mahdollisuuksia.
- Lastensuojelun työntekijöitä on koulutettava kohtaamaan sateenkaariperheitä perhehoitajina sekä sateenkaariperheitä adoptiohakijoina.
Tausta:
Toimiva lastensuojelu ehkäisee lasten ja nuorten syrjäytymistä. Lastensuojelun laatu ja lainmukaisuus varmistetaan ennen kaikkea rajaamalla yksittäisen sosiaalityöntekijän asiakasmäärää. Myös lapset ja nuoret toivovat, että lastensuojelun työntekijällä olisi enemmän aikaa lapselle.
Lastensuojelun jälkihuollossa ei tällä hetkellä hyödynnetä täysimääräisesti niitä mahdollisuuksia, joita perhehoito tarjoaa. Vuonna 2018 kaikista 18-20-vuotiaista nuorista 62 % asui kotona. Jälkihuollossa olevista nuorista kotona eli perhehoidossa, ammatillisessa perhehoidossa tai laitoshoidossa asui 26 %. Perhehoito voi olla keino tukea sijaishuollosta itsenäistyvää ja turvata tärkeää nivelvaihetta lapsuudesta aikuisuuteen. Perhehoidon mahdollisuudet yksilöllisen ja turvallisen lastensuojelun jälkihuollon toteuttamisessa kannattaa kartoittaa kunnan alueella.
Lastensuojelun perhehoitajista on valtakunnallisesti jatkuva puute. Siksi kunnan kannattaa hyödyntää kaikki potentiaaliset halukkaat sijaisperheet. Sateenkaariperheet ovat lastensuojelun perhehoidossa sekä adoptiossa alikäytetty resurssi osittain johtuen siitä, että työntekijät eivät osaa kannustaa ja kutsua heitä näihin tehtäviin. Siksi verkosto kannustaa kouluttamaan lastensuojelun työntekijöitä näkemään myös sateenkaariperheiden potentiaalin perhehoidossa ja adoptiovanhempina. Koulutusta tähän tarjoaa muun muassa Sateenkaariperheet ry.
Lisätietoa:
12. Kotihoidontuen kuntalisät ovat yhdenvertaiset adoptiolapsille.
- Lapsen ikää ei lasketa kalenteri-iän vaan perheeseen tulemisen päivämäärän mukaan.
Tausta:
Adoptiolapsen vanhemmilla on oikeus kotihoidontukeen siihen asti, kunnes lapsi täyttää kolme. Jos lapsi on tullut perheeseen isompana, oikeus jatkuu kaksi vuotta perheeseen sijoittamisesta laskien. Useimmissa kunnissa kotihoidontuen kuntalisän ikäraja on kuitenkin lapsen kalenteri-ikä kolme vuotta (tai joissain alempi), jolloin kotihoidontuella olevat adoptiovanhemmat eivät välttämättä ole lainkaan kuntalisän piirissä tai saavat sitä vähemmän aikaa kuin vanhemmat, joiden perheeseen lapsi on syntynyt.
Tämän epäkohdan korjaaminen ei ole kunnalle kovin hintavaa eikä työlästä, sillä asia koskee alle 100 lasta vuosittain Suomessa. Yksittäisille perheille kokemus yhdenvertaisesta kohtelusta on kuitenkin tärkeä. Kuntalisä on merkki siitä, että kunta haluaa kannustaa vanhempia hoitamaan lasta kotona sekä mahdollistaa jokaiselle lapselle yhtä lailla aikaa muodostaa läheiset suhteet vanhempiinsa. Adoptiolasten kohdalla riittävän pitkän kotihoidon jakson merkitys on usein myös korostunut.
Adoptiolapsesta tulisi maksaa kotihoidontuen kuntalisää sama määrä kuukausia kuin syntymävanhemmille. Lapsen perheeseen tulemisen päivä tulee rinnastaa lapsen syntymähetkeen kotihoidontuen kuntalisän kestoa määriteltäessä.
13. Järjestöille on saatavilla maksuttomia kokoustiloja esimerkiksi osana perhekeskustoimintaa.
Tausta:
Perhekeskukset ovat matalan kynnyksen palvelukeskittymiä, joihin keskitetään lasten ja perheiden palveluja yhteistyössä järjestötoimijoiden kanssa. Perheet hyötyvät matalan kynnyksen palveluista, joissa myös palveluohjaus sujuu molempiin suuntiin.
Yhteistyön tiivistämiseksi kunnassa voidaan tarjota ilmaisia kokous- ja ryhmätoimintatiloja perhekeskuksista tai muista kunnan julkisista tiloista. Tämä parantaa järjestöjen kokoontumismahdollisuuksia sekä toiminnan järjestämistä. Samalla perhekeskus tulisi tutuksi matalan kynnyksen paikaksi myös eri järjestöjen jäsenille.
Perhepalvelujen kehittämistyössä kannattaa myös kuunnella paitsi lasten ja perheiden näkemyksiä, myös järjestöistä löytyvää asiantuntemusta.
