Joka kolmas suomalainen perhe on tavalla tai toisella monimuotoinen. Perheiden monimuotoisuus on huomioitava kaikessa päätöksenteossa, jolla on vaikutuksia lapsiin, nuoriin tai perheisiin.
1. Perheiden monimuotoisuus on otettava lähtökohdaksi kaikessa hyvinvointialueen lapsia ja perheitä koskevassa päätöksenteossa.
- Hyvinvointialueen strategioissa ja suunnitelmissa on huomioitava perhemuotojen moninaisuus.
- Tiedonkulun ja palvelupolkujen on oltava sujuvia monimuotoisissa ja muuttuvissa perhetilanteissa. Esimerkiksi keskenmenon kokeneet on ohjattava neuvolasta ja keskussairaalasta kriisipalveluihin, ja tiedon keskenmenosta tai raskauden keskeytyksestä on kuljettava kaikille hoidosta vastaaville tahoille, myös monisikiöodottajan ja keskosperheen palvelupolut on selkiytettävä.
- Palvelujen aukioloaikojen (ml. lapsettomuushoidot) on tuettava työn ja eri perhetilanteiden yhteensovittamista.
2. Lapsi- ja perhepalvelujen työntekijöiden on tunnettava monimuotoisten perheiden erityistarpeet.
- Alueilla on oltava keskitettyä osaamista adoptioprosessista ja adoptiolapsen erityistarpeista sekä adoption jälkeisestä neuvonnasta ja jälkipalvelusta. Tarjolla tulee olla riittävästi tukea adoptoidun juurten etsintään.
- Työntekijöille on tarjottava täydennyskoulutusta perheiden monimuotoisuudesta.
- Neuvoloissa on oltava osaamista monisikiöraskauksista ja monikkoperheiden tukemisesta.
- Kaksi- tai monikielisen lapsen kaikkien äidinkielten kehitystä on tuettava palveluissa.
- Uusperheille on tarjottava tukea perheytymisen eri vaiheisiin.
- Työntekijöiden osaamista on lisättävä myös kulttuurisensitiivisestä työotteesta.
3. Kriisiapua on saatava nopeasti, kattavasti ja riittävän pitkäkestoisesti.
- Kriisiapu on turvattava koko perheelle kaikissa perhetilanteissa – myös lapsille ja uusperheiden jäsenille.
- Kriisiavulle on luotava alueellinen palveluketju, jonka avulla varmistetaan tiedonkulku ja palveluohjaus myös akuutin kriisitilanteen jälkeen.
- Oppilashuollon henkilöstömitoituksesta annettuja suosituksia on noudatettava. Esimerkiksi yhdellä koulukuraattorilla saa olla vastuullaan korkeintaan 600 oppilasta.
4. Perheoikeudellisten palvelujen resursseja on lisättävä ja henkilöstöllä on oltava tietoa monimuotoisista perhetilanteista.
- Perheoikeudelliset yksiköt ja perheoikeudellisten päätösten täytäntöönpano on keskitettävä hyvinvointialueittain.
- Lastenvalvojien resurssien on vastattava alueen tarpeeseen. Perheiden on päästävä perheoikeudellisten palvelujen piiriin ennen tilanteen kriisiytymistä.
- Valvottuja tapaamispaikkoja tulee lisätä, jotta tapaamisoikeus toteutuu alueella yhdenvertaisesti.
- Työntekijöillä on oltava riittävästi tietoa lapsen huollon ja tapaamisten sopimisesta silloin, kun kaikki vanhemmat eivät ole lapsen oikeudellisia vanhempia.
- Työntekijöiden on osattava neuvoa sopimusten tekemisessä myös silloin, kun lapsella on enemmän kuin kaksi huoltajaa.
5. Palveluissa on huomioitava lasten vuoroasuminen.
- Lasten ja perheiden palvelut, kuten lastensuojelun palvelut, kotipalvelu ja terveydenhuolto on turvattava lapselle ja tämän perheelle molemmissa kodeissa, myös silloin, kun kodit sijaitsevat eri hyvinvointialueilla.
- Myös erityislapsen tarpeet on huomioitava vuoroasumisen mahdollistamiseksi.
6. Lapsiperheiden kotipalvelun saatavuus on varmistettava sosiaalihuoltolain edellyttämässä laajuudessa.
- Kotipalvelun myöntämisperusteet tulee yhtenäistää alueella. Myös tiedotukseen on panostettava, jotta perheet löytävät tarvitsemansa palvelun piiriin.
- Kotipalvelun on toimittava perheiden tarpeiden ehdoilla. Matalan kynnyksen kotiin tulevaa palvelua on oltava saatavilla tilanteessa, jossa vanhempi on sairastunut ja tarvitsee apua lapsesta huolehtimiseen. Kotipalvelua tulee voida käyttää tarvittaessa myös vanhemman työllistymisen edistämiseen.
7. Palvelujen on tuettava tahattomasti lapsettomien perheellistymistä.
- Hedelmöityshoitoihin on päästävä nopeasti ja hoitokertoja on oltava riittävästi.
- Lapsettomien perheiden on saatava palveluja yhdenvertaisesti lapsiperheiden kanssa (ml. parisuhteen tuki ja eropalvelut).
8. Lastensuojelun perhehoitoa on kehitettävä ja perhehoidon toimintaedellytykset varmistettava.
- Alueilla on otettava käyttöön valtakunnallinen perhehoidon toimintaohje ja tehtävä yhteistyötä perhehoitajien ja perhehoitoyhdistysten kanssa.
- Lastensuojelun on tunnistettava ja tuettava sateenkaariperheitä perhehoitajina.
- Sosiaalityöntekijöille on tarjottava koulutusta sateenkaariperheistä perhehoitajina ja adoptiohakijoina.
9. Hyvinvointialueen on tuettava työnantajana henkilöstönsä perheen ja työn yhteensovittamista eri perhetilanteissa.
- Joustoissa on huomioitava erilaiset vanhemmuudet ja monimuotoiset perhetilanteet, kuten läheisen menettämiseen ja avo- ja avioeroihin liittyvät kriisit.
- Perheystävällisyyden on oltava kriteerinä myös ostopalveluyritystä valittaessa.
- Perheystävällisyyden tukeminen ei saa tarkoittaa lapsettomien syrjimistä lapsiperheellisten kustannuksella.
10. Järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhteistyön on oltava kattavaa ja suunnitelmallista.
- Järjestöistä löytyvää kokemus- ja asiantuntijatietoa on hyödynnettävä palvelujen kehittämisessä ja järjestämisessä. Esimerkiksi jokaisella hyvinvointialueella on oltava monikkolapsia odottaville perheille monikkoperhevalmennusta.
- On luotava rakenteita, jotka tukevat tiedonvaihtoa järjestöjen ja hyvinvointialueiden välillä.
- Järjestöille on oltava saatavilla maksuttomia kokoontumistiloja, esimerkiksi osana perhekeskuksia tai kohtaamispaikkatoimintaa.
