Perheiden monimuotoisuus sosiaaliturvan uudistuksessa

Verkoston näkemyksiä sosiaaliturvan uudistustarpeista

Sosiaaliturvaa uudistettaessa on kiinnitettävä erityistä huomioita perheen, ruokakunnan sekä kotitalouden määrittelyyn. Monimuotoiset perhetilanteet näkyvät siinä, että ruokakuntaan tai kotitalouteen kuuluu ihmisiä, jotka eivät ole kirjoilla ko. kotitaloudessa, jotka ovat perheeseen sijoitettuina, jotka vierailevat perheessä tai asuvat perheessä osan aikaa jne. Myös näissä tilanteissa sosiaaliturvan on oltava aukoton ja yksilön sekä kunkin perheenjäsenen erilaiset elämäntilanteet sekä huoltosuhteet huomioiva. Erityisesti tämä korostuu, mikäli sosiaaliturvaa ollaan uudistamassa perheturva-mallin mukaisesti.

Lapsiperheköyhyys ja etenkin lapsestaan yksin vastuussa olevien vanhempien taloudellinen ahdinko ovat keskeisesti sosiaaliturvajärjestelmän toimivuuteen liittyviä ongelmia. Sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisessa on pyrittävä työntekoon kannustavaan malliin, joka ei rankaise lyhytaikaisten tai osa-aikaisten töiden vastaanottamisesta. Sosiaaliturvajärjestelmän ja työelämän rajapintojen tulee olla joustavat ja mahdollistaa monia erilaisia työelämään kiinnittymisen ratkaisuja ilman, että järjestelmä synnyttää kohtuuttomia kannustinloukkuja, tämä helpottaisi esimerkiksi perhevapaalta palaavan vanhemman tilannetta huomattavasti.

Sosiaaliturvajärjestelmän tehtävä on varmistaa, että palvelut ja tuet nivoutuvat yhteen siten, että ihmiset saavat ne tuet ja palvelut, joihin heillä on oikeus. Tällä hetkellä useat kolmannen sektorin toimijat auttavat esimerkiksi yksinhuoltajia, vammaisten tai erityistarpeisten lasten vanhempia tukien hakemisessa ja palvelujen piiriin hakeutumisessa, koska julkista asiantuntevaa palveluneuvontaa ei ole riittävästi saatavilla. Järjestelmän on oltava selkeä ja pystyttävä huomioimaan kaikenlaiset elämäntilanteet.

Perhevapaiden uudistaminen on olennainen osa sosiaaliturvan uudistusta. Perhevapaiden ja muun sosiaaliturvan saumattomat jatkumot on turvattava ja perhevapaiden uudistuksessa on huomioitava mahdollisimman suuri joustavuus erilaisten elämäntilanteiden osalta. Lasta kotona hoitavien läheisten korvaustasoa ei saa alentaa sosiaaliturvan uudistamisen yhteydessä.

Yhdenkään vanhemman tai muun lapselle erityisen läheisen henkilön läsnäolo lapsen elämässä ei saisi jäädä kiinni sosiaaliturvajärjestelmän puutteellisuudesta. Sosiaaliturvajärjestelmän on voitava huomioida lapsen tapaamisista ja luonapidosta aiheutuvat kulut sekä sen vanhemman osalta, jonka luona lapsi ei ole kirjoilla, että sen vanhemman osalta, jonka luona lapsi on kirjoilla, riippuen siitä, kuka ja miltä osin tapaamiskustannuksista vastaa. Myös sellaisen henkilön, joka ei ole lapsen juridinen vanhempi, mutta jolla on tapaamisoikeus lapseen, etuuksissa on voitava huomioida lapsen tapaamiskustannukset sekä vuoroasuminen samoin kuin vanhempienkin osalta.

Vuoroasuvien lasten tilanne on syytä miettiä kokonaisuudessaan uudelleen sosiaaliturvan uudistuksen yhteydessä. Lasten vuoroasuminen tulee mahdolliseksi kirjata väestörekisteriin viralliseksi asumismuodoksi lokakuusta 2019 alkaen. STM:n vuoroasumisen seurauksia pohtineen työryhmän raportissa on lukuisia sosiaaliturvaan ja tarveharkintaisiin tukiin liittyviä korjaus- ja muutosehdotuksia.

Palvelumaksuissa on huomioitava perhekoko, perheen tulotaso ja lapsiluku, erityisesti aamu- ja iltapäivähoidon maksuissa, joissa ei tällä hetkellä ole mitään tulosidonnaisia porrastuksia.

Erityistilanteet

Lapsen kuolema:

Tällä hetkellä lapsen kuoleman kohdatessa perhettä sosiaaliturvajärjestelmä on puutteellinen ja katkonainen. Näissä tapauksissa tuet vaihtelevat voimakkaasti riippuen lapsen kuolinajankohdasta suhteessa eri perhevapaajärjestelmän etuuksiin ja toisaalta vanhemman sukupuolesta. Tämä kokonaisuus tulisi tarkastella uudelleen siten, ettei vanhempi putoaisi lapsen kuollessa sosiaaliturvan aukkoihin. Esimerkiksi oikeus erityisvanhempainpäivärahaan lapsen kuolinpäivästä laskien vähintään 18 päiväksi, vanhempainrahakaudella kuolleen lapsen kohdalla vanhempainrahakauden loppuun asti, vähentäisi erikseen haettavien sairauslomien tarvetta sekä vanhempien kuormitusta.

Sijaisperheet ja perhehoitajat:

• Perhehoidon palkkioita ei tulisi huomioida työttömyyspäivärahaan vaikuttavana tulona. Nyt joissakin tapauksissa huomioidaan, mikä vähentää mm. perhehoidon osa-aikaisen/lomituksen mahdollisuutta. Tämän johdosta olemme tilanteessa, jossa osa-aikaisiin tarpeisiin (esim. vammaisen lapsen viikonloppuvapaat) ei löydy perhehoitajia.
• Perhehoito on aktiivisuusehdon täyttävää toimintaa – näin on virallisesti, mutta kaikki TE-keskukset eivät tunne omia ohjeitaan.
• Perhehoitopalkkion ei tule vaikuttaa vuorotteluvapaakorvaukseen: Kunta maksaa perhehoitajalle hoitopalkkiota ja kulukorvausta (perhehoitolaki §16 ja §17). Toimeksiantosuhteisen perhehoitajan saama hoitopalkkio ei ole palkkaa vaan työkorvausta (KHO 10.3.1997 t. 561). Perhehoitaja voi saada yhtä aikaa vuorotteluvapaakorvausta ja hoitopalkkiota. Hoitopalkkio ei vähennä maksettavan vuorotteluvapaakorvauksen määrää. Perhehoitajuudesta ei voi jäädä vuorotteluvapaalle. Kulukorvausta ei tule laskea mukaan vuorotteluvapaakorvauksen perusteena olevaan tuloon, vaikka kulukorvaus on veronalaista tuloa. Se kuitenkin vähennetään lopullisessa verotuksessa tulonhankkimiskuluna.
• Perhehoitajalla tulisi olla oikeus kahden vuoden palkattomaan hoitovapaaseen riippumatta lapsen iästä. Kahden vuoden hoitovapaalla varmistetaan sekä sijoitetun lapsen että sijaisperheen turvallista sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen.
• Perhehoitajan työttömyysturva: Perhehoitajuudesta ei voida jäädä työttömäksi eli sijoituksen päättyessä (erityisesti silloin kun päättyy odottamattomasti/ennustamattomasti) perhehoitajan tulot putoavat odottamatta ja paljon. Nykyjärjestelmä ei tunnista perhehoitopalkkion lakkaamista esimerkiksi työttömyysturvan osalta. Heikko turva sijoituksen päättyessä on erityisesti niillä päätoimisilla perhehoitajilla, jotka ovat hoitaneet lapsia vuosia kotona. Tähän kohtaan kaipaisimme uusia konkreettisia ideoita, joita ei nykyisessä etuusjärjestelmässä vielä ole olemassa. Yksi mahdollisuus olisi kansanedustajan sopeutumiseläkkeeseen verrattava, mutta määräaikainen ja työllistymisestä riippuva järjestelmä, joka tasoittaisi tietä äkillisissä muutoksissa.

Kahden kulttuurin- ja maahanmuuttajaperheet:

Työllistyminen ja aktivointitoimet: ulkomailla suoritettujen tutkintojen kelpoisuuden tunnistaminen ja aktivointitoimien suuntaaminen siten, että ulkomailla suoritetut tutkinnot huomioidaan työnhakijan pätevyyttä määriteltäessä, tunnistetaan työnhakijan tosiasiallinen osaaminen sekä kunkin työnhakijan yksilölliset oppimistarpeet työllistymisen tueksi.

Tiedon saavutettavuus on ongelma, jos henkilö ei puhu suomea eikä ruotsia, ja etenkin jos hän ei puhu myöskään englantia. Tiedon levittäminen ja sen varmistaminen, että kukin sosiaaliturvaan oikeutettu henkilö myös saa ne tuet ja palvelut, joihin hänellä on oikeus ja joita hän tarvitsee, on keskeinen oikeusturvakysymys.

Työikäisenä leskeytyneet:

Opintotukilakia tulee muuttaa siten, että leskeneläkettä verrataan opintotukea haettaessa puolison tuloon eli leskeneläkettä ei tule huomioida opintotukeen vaikuttavana tulona.

Myös perhe-eläkelakia on muutettava siten, että lapsella on huoltajansa kuoleman jälkeen aina subjektiivinen oikeus Kelan lapseneläkkeeseen riippumatta kuolleen vanhemman syntyperästä ja työskentely tai – asuinmaasta.

Kokoaikaisesti opiskelevalle nuorelle tulee maksaa opiskelijaeläkettä työeläkejärjestelmän kautta toisen asteen opintojen loppuun.

Lisätietoja
Anna Moring
Projektipäällikkö
Kaikkien perheiden Suomi -hanke
Monimuotoiset perheet -verkosto
050 375 0832