Lausunto toimenpidesuunnitelmasta lainsäädännön toimintatapojen uudistamiseksi vuoroasuvien lasten tilanteissa.

14.01.2022 - Lausunnot - Anna Moring

Monimuotoiset perheet -verkoston lausunto toimeenpanosuunnitelmasta lainsäädännön ja toimintatapojen uudistamiseksi vuoroasuvien lasten tilanteissa. STM 14.1.2022.

On kiitettävää, että toimeenpanosuunnitelma on laadittu, ja että sen tekemiseen on osallistettu useita kokonaisuuden kannalta relevantteja ministeriöitä ja muita toimijoita. Suunnitelma perustuu olemassa olevalle ja erityisesti vuoroasumistilanteisiin suunnatulle tutkimus- ja selvitystyölle. Erityisen merkittävä selvitys on Miettisen et. al. VN TEAS -selvitys vuoroasumisesta ja sosiaaliturvasta.

Suunnitelmasta puuttuvat kuitenkin nykyisellään lähes kokonaan konkreettiset ehdotukset siitä, miten vuoroasuvien lasten tilanteita voisi parantaa jo nyt nopealla aikataululla. Suunnitelmassa on paljon hyviä ehdotuksia, jotka toteutuessaan parantaisivat vuoroasuvien lasten tilannetta, mutta suurin osa niistä jätetään tulevilla hallituskausilla toteutettavaksi. Ehdotukset jäävät myös hyvin yleistasoisiksi ja abstrakteiksi, jolloin niiden konkreettisen toteuttamisen tavat jäävät epäselviksi ja hahmottomiksi. Verkosto kaipaa suunnitelmalta nykyistä huomattavasti korkeampaa konkretian tasoa sekä suunniteltujen toimenpiteiden aikatauluehdotuksia.

Verkosto kaipaa myös huomattavan paljon kunnianhimoisempaa näkemystä siitä, mitä ehdotuksia olisi voitu toteuttaa tai ainakin pilotoida jo tällä hallituskaudella. Monet vuoroasuvat lapset elävät ainutlaatuista lapsuuttaan juuri nyt, ja monet niistä lapsista, joiden vuoroasumiselle on rakenteellisia esteitä, jäävät paitsi vuoroasumiseen liittyvistä eduista ja mahdollisuudesta elää arkea molempien vanhempiensa kanssa. Jokainen vuosi näiden lasten lapsuutta on yksi vuosi vähemmän läheistä suhdetta molempiin vanhempiin.

Jo tällä hallituskaudella olisi voitu toteuttaa esimerkiksi seuraavia toimenpiteitä:

  • Laajat kuntapilotit koulukuljetusten mahdollistamiseksi vuoroasuvan lapsen molemmista kodeista
  • Pilottikokeilu jonkun tai joidenkin suurempien kaupunkien kanssa koulujen oppilaaksiottoalueiden joustoista vuoroasumisen perusteella
  • Asumistuen osauudistus vuoroasuvien lasten perheiden osalta yhteistyössä sosiaaliturvakomitean kanssa
  • Vammaispalvelulain uudistuksessa vuoroasuvien lasten palvelujen huomioiminen

Verkoston näkemys on, että toimenpidesuunnitelman toimenpiteiden rajaaminen puhtaasti lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tarkoittamiin vuoroasumistilanteisiin on ongelmallista lasten yhdenvertaisuuden kannalta. Jokaisen toteutettavan toimenpiteen kohdalla olisi tarkasteltava, soveltuuko se myös tilanteisiin, joissa lapsen tilanne ei täytä täysin vuoroasumisen kriteerejä, mutta jossa hän viettää paljon aikaa molempien vanhempiensa luona.

Esimerkiksi koulujen loma-ajat eivät mahdollista lain määritelmän täyttävää vuoroasumista, jos toinen vanhempi ei asu kohtuullisen koulumatkan päässä. Näissäkin tilanteissa lapsella voi kuitenkin olla tarve asuintilaan, palveluihin ja esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuksiin myös toisen vanhemman kotipaikkakunnalla.

Toimenpidesuunnitelmasta puuttuu myös vuoroasumisen ehtojen lainsäädännöllinen tarkastelu. Esimerkiksi sateenkaariperheissä ja lastensuojelun perhehoidossa eletään käytännössä vuoroasumista muistuttavia tilanteita, jotka eivät kuitenkaan määrity lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslain mukaisiksi vuoroasumisjärjestelyiksi, koska lainsäädäntö ei tunnista lapsen tosiasiallisia vanhempia vanhemmiksi eikä myöskään näitä tilanteita vuoroasumistilanteiksi. Näiden tilanteiden huomioiminen palveluissa, tiedonkulussa ja sosiaaliturvajärjestelmässä jää toimenpidesuunnitelmassa kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Tämä johtaa lasten välisiin epäyhdenvertaisiin tilanteisiin heidän perhemuodoistaan johtuen.

Toimenpidesuunnitelmassa ei myöskään huomioida tilanteita, joissa lapsella on enemmän kuin kaksi tosiasiallista vanhempaa, ja jossa lapsi voi asua yhdenvertaisesti useammassa kuin kahdessa kodissa. Vaikka nämä tilanteet eivät täytä vuoroasumisen virallista kriteeristöä, tulisi ne huomioida esimerkiksi palvelujen saatavuuden osalta yhdenvertaisesti vuoroasumistilanteiden kanssa. Lainsäädäntöä tulisi kehittää suuntaan, joka tunnistaisi entistä paremmin kaikki lapsen tosiasialliset vanhemmat ja lapsen oikeuden pitää heihin yhteyttä ja elää arkea heidän kanssaan.

Yksityiskohtaisena huomiona verkosto toteaa, että covid-pandemian myötä tapahtuvat muutokset etätyökäytäntöihin ja mahdollisuudet monipaikkaiseen arkeen tulevat joka tapauksessa haastamaan yhteiskuntaa kohti useamman kotipaikan mahdollistamista. Selvitys päästää itsensä liian helpolla vetoamalla vuonna 2018 tehtyyn kaksoiskuntalaisuusselvitykseen, eikä esitä riittävästi konkreettisia keinoja, joilla lapsen arki, palvelut ja sosiaaliturva voitaisiin turvata silloin, kun lapsen vanhemmat asuvat eri kunnissa.

Hallitusohjelmassa luvataan selvittää mahdollisuutta vuoroasuvalle lapselle kahteen tasavertaiseen osoitteeseen. Tämän ei välttämättä tarvitse tarkoittaa muutoksia kotikuntalakiin tai virallista kaksoiskuntalaisuutta, mutta tämän lupauksen vakavasti ottaminen vaatisi konkreettisia ratkaisuehdotuksia siihen, millä muilla keinoilla vuoroasuvan lapsen yhdenvertainen oikeus palveluihin molempien vanhempiensa kotikunnissa voidaan näissä tilanteissa turvata.

Pitkällä tähtäimellä verkosto ennustaa, että kysymys arjen monipaikkaisuudesta on joka tapauksessa ratkaistava myös aikuisten osalta. Vuoroasuvien lasten tilanteen pohtiminen syvällisemmin ja aidommin voisi tarjota alustaa pilotoida myös aikuisten monipaikkaisuuden vaatimia ratkaisuja.

Verkosto huomauttaa, että on syytä ottaa vakavasti selvityksistä nouseva johtopäätös, jonka mukaan useampi lapsi voisi vuoroasua, jos vuoroasumisen kuntarajojen yli tai pidemmällä välimatkalla estäviin ongelmiin löytyisi ratkaisuja. Kyse näissä tilanteissa on rakenteellisesta vieraannuttamisesta, jossa yhteiskunnan jäykät rakenteet estävät perheitä tekemästä lapsen edun mukaisia ratkaisuja.

Huomiot kokonaisuuteen 2: Palveluihin liittyvät toimenpide-ehdotukset 

Sosiaali- ja terveyspalvelujen saaminen voi pahimmillaan olla este vuoroasumiselle, ja monissa tapauksissa se hankaloittaa vuoroasuvien lasten tilannetta vaikkei varsinaisesti estäisikään vuoroasumista. Esimerkiksi muiden kuin päivystysluonteisten terveydenhuollon palvelujen tulisi olla lapsen käytettävissä molempien vanhempien kotipaikkakunnilla, jotta lapsen ei tarvitsisi toisen vanhemman luona asuessaan matkustaa pitkää välimatkaa esimerkiksi lääkärikäynnille.

Monimuotoiset perheet -verkosto tunnistaa erityisen haastaviksi tilanteiksi lapsen edun kannalta seuraavat:

  • Vammaisten ja erityistarpeisten lasten ja nuorten palvelut siinä kodissa, jossa lapsi ei ole kirjoilla (ml. asunnon muutostyöt, joiden puuttuminen voi asettaa vuoroasumiselle myös fyysisiä esteitä)
  • Lastensuojelun avohuollon palvelujen tarve siinä kodissa, jossa lapsi ei ole kirjoilla
  • Lapsiperheiden kotipalvelun saatavuus kotiin, jossa lapsi ei ole kirjoilla
  • Koulukyydit ja vammaispalvelulain mukaiset muut kuljetukset kahdesta kodista

Etenkin vammaisten ja erityistarpeisten lasten ja nuorten tilanne on toimeenpanosuunnitelmassa hyvin vajavaisesti selvitetty. Johdannossa viitataan laajasti YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista sekä Lapsen oikeuksien sopimukseen. Muun muassa nämä sopimukset velvoittavat Suomea mahdollistamaan vammaisten lasten ja nuorten elämän yhdenvertaisesti muiden lasten ja nuorten kanssa. Tällä hetkellä vammaisiin ja erityistarpeisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuu rakenteellista vieraannuttamista, sillä heidän vuoroasumisensa esteinä on muita useammin konkreettisia, rakenteellisia ja palvelujen saatavuuteen liittyviä seikkoja. Tässä olisi syytä huomioida myös sivistys-, sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistoiminta, joka nykytilanteessa ei ole aina hyvää edes yhdessä kodissa asuvien lasten osalta.

Oma kokonaisuutensa on omaishoidon tuki, jonka osalta tulisi erikseen selvittää, miten omaishoitajuus voisi toteutua vuoroasumistilanteissa ja onko jotakin sellaisia esteitä, joita purkamalla vuoroasumista voisi konkreettisesti helpottaa tilanteessa, jossa toinen tai molemmat vanhemmat toimisivat lapsensa omaishoitajina. Tältä osin haasteita liittyy myös omaishoidon tuen joustavuuteen ja omaishoidon ja työn yhdistämiseen.

Monimuotoiset perheet -verkosto on huolissaan siitä, että selvityksen johtopäätökset palvelujen osalta perustuvat osin epärealistiseen kuvaan palvelujärjestelmän tämänhetkisestä toiminnasta. Selvityksessä todetaan esimerkiksi näin (s. 17): ”Vuoroasuvien lasten osalta on tärkeää varmistaa, että lapsen ja perheen tukemisessa säilyy kokonaiskuva ja koordinointivastuu yhdellä henkilöllä ja että lapsen hoitosuhteissa varmistetaan pysyvyys.” Tämä kaunis ajatus ei tällä hetkellä toteudu ainakaan suurempien kaupunkien lasten ja perheiden palveluissa edes yhdessä kodissa asuvien lasten osalta.

Toimenpiteiden perustaminen oletukselle optimaalisti toimivasta palvelujärjestelmästä tekee niiden vaikuttavuudesta kyseenalaisen tilanteessa, jossa palvelujärjestelmän hajanaisuus ja tiedonkulun haasteet sekä pirstaleisuus on syvälle juurtunut rakenteellinen ongelma. Meneillään oleva laaja sote-palvelujen uudistamistyö ei ainakaan lyhyellä aikavälillä tule auttamaan tätä ongelmaa.

Toimenpidesuunnitelmassa identifioidaan aivan oikein tiedonkulun ongelmat yhdeksi keskeiseksi vuoroasuvien lasten palveluissa olevaksi haasteeksi. Ratkaisuksi ehdotetut sähköiset palvelut ovat kuitenkin osoittautuneet perheiden kannalta hankalaksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi Omakannasta ei edelleenkään, vaikka laki jo muuttui, saa suurissa kaupungeissa tietoa yli 12-vuotiaan lapsen terveystiedoista.

Sähköisten palvelujen kautta tapahtuva tiedonkulku vaatii vanhemmilta omatoimisuutta, digitaitoja, kielitaitoa ja keskinäistä koordinaatiokykyä. Erityisesti kahden kulttuurin perheissä on tilanteita, joissa toisen vanhemman kielitaito ei ole sellaisella tasolla, että pelkkä pääsy sähköisiin palveluihin takaisi tiedon kulkemisen. Siksi luottamus siihen, että sähköiset palvelut ratkaisevat olennaisesti tiedonkulkuun liittyviä haasteita, on liioiteltu.

Sen sijaan tarvitaan perheiden yksilölliset tilanteet huomioivia toimintatapoja. Tämän osalta henkilöstön koulutuksen lisääminen ja siinä perheiden monimuotoisten elämäntilanteiden painottaminen on erittäin hyvä toimenpide-ehdotus. On lisättävä keinoja tunnistaa erilaisten perheiden kannalta toimivia toimintatapoja ja käytäntöjä. Myös palvelunohjausta sähköisten palvelujen käyttöön tarvitaan huomattavasti nykyistä laajemmin, esimerkkinä joissakin kouluissa toteutetut monikieliset Wilman toimintaa ja käyttöä opettavat vanhempainillat. Vastaavaa ohjausta tarvittaisiin monien muiden sähköisten järjestelmien käyttöön tilanteessa, jossa vanhemman digitaidot tai kielitaito muodostaa tiedonkulun esteen.

Palvelujen osalta suunnitelmassa on myös monia kannatettavia ehdotuksia. Monimuotoiset perheet -verkosto kannattaa varauksetta varhaiskasvatuspalvelujen monipaikkaisuuden selvittämistä, sote-palvelujen kuntien välisen kustannusten jakautumisen selvittämistä sekä henkilöstön koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä sekä vakan että koulujen että sote-palvelujen osalta. Verkosto on valmis tuomaan oman panoksensa täydennyskoulutusten sisältöjen suunnitteluun.

Verkoston huoli kohdistuu näiden lämpimästi kannatettavien uudistusten konkreettiseen toimeenpanoon. Toimeenpanosuunnitelmassa konkretia on ymmärrettävästi tältä osin melko vähäistä. Seuraavaksi erityisesti Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Sosiaali- ja terveysministeriön tulisikin kiirehtiä suunniteltujen toimenpiteiden toimeenpanoa omilla vastuualueillaan.

Huomiot kokonaisuuteen 3: Elatusapu

Elatusapuohjeen päivittäminen mahdollisimman pikaisesti vuoroasumistilanteiden paremmaksi huomioimiseksi on välttämätöntä. Elatusapuohjeen päivityksessä tulisi ottaa huomioon myös sateenkaariperheiden apilaperhetilanteet ja muut sellaiset useamman kuin kahden vanhemman perhetilanteet, joihin elatusapuohje ei nykyisellään sovellu.

Myös elatusta koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus on tarpeen ja kannatettava. Uudistuksen yhteydessä on paremmin huomioitava myös apilaperheiden ja muiden useamman kuin kahden vanhemman perheiden tilanteet.

Elatusavun ja elatustuen määrittymisen tarkastelu vuoroasumistilanteissa tulisi kytkeä myös lapsilisän jakamisen tarkasteluun.

Huomiot kokonaisuuteen 4: Sosiaaliturvaetuudet ja toimeentulotuki

Selvityksessä nostetaan esiin sosiaaliturvaetuuksista etenkin asumistuen ongelmallisuus vuoroasumistilanteissa. Vuoroasuminen on tällä hetkellä selvitysten mukaan pitkälti hyväosaisten perheiden lasten etuoikeus. Tämä on jälleen esimerkki rakenteellisesta vieraannuttamisesta. Suomessa on pystyttävä tunnustamaan, että vuoroasuvasta lapsesta koituu enemmän kustannuksia myös yhteiskunnalle kuin yhdessä kodissa asuvasta lapsesta. Lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa myös vanhempien eron jälkeen ja vanhempien oikeus eron jälkeiseen yhteisvanhemmuuteen ovat arvoja, jolla on saatava olla myös taloudellinen hintalappu.

Asumistukea olisi uudistettava vuoroasumista tukevaan suuntaan jo tällä hallituskaudella yhteistyössä sosiaaliturvakomitean kanssa. Jos tähän ei syystä tai toisesta ole valmiutta, tällä hallituskaudella olisi hyvä saada edes kokonaiskuva siitä, mitä asian korjaaminen mahdollisesti tulisi maksamaan ja mitä muita vaikutuksia sillä tulisi olemaan, jotta asian päälle päästäisiin välittömästi tulevan hallituskauden aluksi. Korostamme edelleen, että jokainen vuosi, jota lapsi ei vuoroasu rakenteellisten seikkojen vuoksi, on pois hänen suhteestaan toiseen vanhempaansa.

Toimeentulotuki:

Verkoston näkökulmasta toimeentulotuen keskeinen haaste liittyy lapsen perusosan puolittamiseen vuoroasuvien lasten osalta. Kela on alkanut päätöksissään puolittaa lapsen perusosaa tilanteessa, jossa toimeentulotukea saavan vanhemman lapsi vuoroasuu.

Muistutamme, että tulonsiirroissa lähtökohdan on oltava sen tunnistaminen, että vuoroasuvasta lapsesta koituu enemmän kustannuksia kuin yhdessä kodissa asuvasta. Lapsesta koituu kiinteitä kustannuksia, jotka eivät liiku lapsen mukana, ja tämä on huomioitava toimeentulotuen lapsen perusosan maksamisessa.

Vaikka lapsi olisi puolet ajasta toisaalla, kiinteät kulut eivät vähene samassa suhteessa. Vuoroasuvalle lapselle on myös jatkuvasti hankittava ja ylläpidettävä tiettyä vaate- ja varustevarastoa molemmissa kodeissa, ei ole mahdollista eikä oikeudenmukaista, että kaikki lapsen vaatteet kulkevat jatkuvasti kahden kodin väliä.

Vuoroasuvan lapsen osalta lapsen toimeentulotuen perusosa tulisi määritellä kumpaankin lapsen kotiin suuremmaksi kuin puolikas perusosa. Lisäksi olisi huomioitava virallisen lähivanhemman vastuulle koituvat kulut, kuten harrastusmaksut yms. joiden maksun vastuu määräytyy lapsen kirjoillaolo-osoitteen mukaisesti.

Yksityiskohtaisena huomiona verkosto huomauttaa, että nykyisellään toimeentulotuki korvaa lapsen matkat tapaamisiin vain etävanhemmalle, ei lähivanhemmalle. Kuitenkin sekä tuomioistuin, että sosiaalitoimi voivat edellyttää tapaamisten matkakulujen maksamista myös lähivanhemmalta. Lapsen tapaamiskulut tulee korvata toimeentulotuesta sille vanhemmalla, joka on elatusapulaskelmaan merkitty tapaamisten maksajaksi. Jos tapaamisten kulut on sovittu puolitettavaksi, on tämä huomioitava kummankin vanhemman toimeentulotuessa.

Lapsilisä ja elatustuki:

Mahdollisuus lapsilisän jakamiseen vanhempien kesken vuoroasumistilanteissa on periaatteessa hyvä, mutta sen toteuttamiseen sisältyy lukuisia selvitettäviä asioita. Samoin esitys vuoroasuvien lasten tilanteen selvittämisestä elatustuen maksamisessa on kannatettava. Näiden asioiden pohtiminen yhteydessä toisiinsa on erityisen kannatettavaa.

Kelan tutkimusblogissa on todettu, että lapsilisän automaattinen jakaminen saattaisi lisätä lapsiperheköyhyyttä ja elatustuen tarvetta. Automaattinen jakaminen ei ole hyvä ajatus vuoroasumistilanteissa, vaan jakaminen pitäisi aina tehdä vanhempien keskinäisellä sopimuksella tai sitten oikeuden määräyksellä lapsen edun mukaisesti. Lapsilisän automaatiojakaminen vuoroasumistilanteessa saattaisi vähentää myös lähivanhempien motivaatiota lähteä vuoroasumisjärjestelyyn ja siten lisätä huoltokiistojen todennäköisyyttä.

Vapaaehtoiseksikin määriteltynä lapsilisän jakamisen mahdollisuus vaatisi enemmän selvitystyötä ainakin näistä näkökulmista:

  • Miten lapsilisän jakaminen vaikuttaisi lapsiperheköyhyyteen – lisäisikö se lapsiperheköyhyyttä lähivanhempien perheessä? Vähentäisikö se lapsiperheköyhyyttä etävanhempien perheissä?
  • Miten lapsilisän jakaminen vaikuttaisi elatustuen tarpeeseen?
  • Miten jakaminen vaikuttaisi tilanteissa, joissa lapsilisä nyt maksetaan etävanhemman tilille?
  • Miten lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen jakaminen tapahtuisi, ja miten varmistettaisiin, ettei yksinhuoltajakorotuksen mahdollinen jakaminen lisää lapsiperheköyhyyttä tai hankaloita lähivanhemman tilannetta.
  • Miten jakamisesta päätettäisiin, jos vanhemmat eivät pääsisi siitä sopuun keskenään?
  • Miten jakaminen vaikuttaisi elatusavun laskemiseen, vai toimiiko nykyinen ohje tältä osin hyvin?

Lapsilisän puolittamisessa on huomioitava se, että edelleen on kustannuksia, joiden vastuu on lapsen kirjoillaolo-osoitteen mukainen. Virallinen lähivanhempi on vastuussa esimerkiksi lapsen päivähoitomaksuista, poliklinikkamaksuista ja muista palvelumaksuista. Mikäli lapsilisän jakaminen vanhempien kesken voidaan toteuttaa myös muuten kuin vanhempien keskinäisellä vapaaehtoisella sopimuksella (esimerkiksi oikeuden määräyksellä), on huolehdittava myös siitä, että vastuu näistä pakollisista maksuista jakautuu vanhempien kesken vastaavasti.  

Sosiaaliturvan palveluohjaus:

Sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen ja osin alikäytetty. Monet vanhemmat eivät ole tietoisia mahdollisuuksista, joita järjestelmä tällä hetkellä tarjoaa. Esimerkiksi toimeentulotukea saavissa perheissä voidaan jo nykytilanteessa huomioida vuoroasuva lapsi myös sen vanhemman pakollisia asumiskustannuksia määriteltäessä, jonka luona lapsi ei ole kirjoilla. Vanhemmat eivät kuitenkaan usein ole tietoisia omista oikeuksistaan ja heille tulisi aktiivisesti viestiä niistä. Erityisesti ulkomaalaistaustaiset alikäyttävät monissa tilanteissa sosiaaliturvaa. Tätä puolta voisi vahvistaa esimerkiksi Kelan toiminnoissa, kun henkilö asioi Kelan kanssa, sekä perhekeskusten koordinoimien palvelujen yhteydessä.

Arvio toimenpide-ehdotusten vaikutuksista ja toteuttamismahdollisuuksista

Toimintasuunnitelmaan kirjatut toimenpide-ehdotukset ovat oikeansuuntaisia ja osin erinomaisia. Verkoston huoli kohdistuu siihen, että niiden toteuttaminen uhkaa viivästyä ja siirtyä vuosilla eteenpäin. Verkosto kiirehtii konkreettisia toimenpiteitä jo tällä hallituskaudella ehdotusten eteenpäin saattamiseksi ja ehdottaa lausuntonsa alussa useita jo tällä hallituskaudella pilotoitavia tai toteutettavia toimenpiteitä.

Tällä hetkellä ainoaksi konkreettiseksi välittömästi toteutettavaksi toimenpiteeksi suunnitelman pohjalta uhkaa jäädä elatusapuohjeen päivittäminen vuoroasumisen osalta.

Tulisiko ehdotettuja toimenpiteitä priorisoida? Jos, niin millä tavoin?

Toimenpiteiden priorisointi on välttämätöntä. Jo tällä hallituskaudella tulisi tarttua niihin konkreettisiin esteisiin, jotka tällä hetkellä tekevät vuoroasumisesta hyväosaisten perheiden etuoikeuden, tai jotka konkreettisesti estävät joidenkin lasten vuoroasumisen. Näitä ovat:

  • Asumistuen uudistaminen vuoroasuvien lasten tilanteen huomioivaksi
  • Vammaisten ja erityistarpeisten lasten palvelujen ja vammaistukien sekä omaishoidon tuen uudistaminen
  • Vammaispalvelulain uudistuksen yhteydessä olisi mahdollisuus tarkastella vuoroasuvien lasten tilannetta jo lyhyellä aikavälillä. Laki on tulossa lausuntokierrokselle tammikuussa 2022.
  • Koulukyytien mahdollistaminen kahdesta osoitteesta
  • Oppilaaksiottoalueiden kriteeristön muokkaaminen vuoroasuvien lasten tilanteet huomioon ottavaksi

Vastaako toimenpidesuunnitelma riittävästi vuoroasuvien lasten ja muiden kahden kodin lasten tarpeisiin?

Vuoroasuvien lasten osalta suunnitelma on hyvä ja esittää oikeansuuntaisia ja hyvin harkittuja toimenpiteitä. Toimenpiteiden toteutumista tulee kaikin keinoin kiirehtiä, jotta ne ehtisivät parantamaan mahdollisimman monen tällä hetkellä ainutkertaista lapsuuttaan elävän lapsen ja heidän vanhempiensa tilannetta.

Haasteeksi nousee sellaisten lasten tilanne, jotka eivät täytä vuoroasumisen kriteerejä, mutta jotka kuitenkin viettävät toisen vanhempansa luona pitkiä ajanjaksoja. Näitä lapsia on paljon etenkin kouluikäisissä, joiden vanhemmat asuvat hieman kauempana toisistaan. Tällöin viikonloput ja koulujen loma-ajat eivät välttämättä riitä täyttämään vuoroasumisen kriteerejä, mutta lapset viettävät kuitenkin aikaa toisen vanhempansa kanssa aina kun koulun puolesta pystyvät.

Huomioitava olisi myös tilanteet, joissa esimerkiksi lastensuojelun perhehoidossa ja laitoshoidossa oleva lapsi asuu osan ajasta juridisten vanhempiensa luona, sekä sellaisten sateenkaariperheiden tai eronneiden uusperheiden tilanne, joissa lapsilla on enemmän kuin kaksi tosiasiallista kotia.

Vuoroasumista koskevia toimenpiteitä esimerkiksi palvelujen saatavuuden osalta ei tulisi rajata kategorisesti huolto- ja tapaamisoikeuslain edellyttämään vuoroasumisen määritelmään (40% ajasta, tai suunnilleen sitä vastaava määrä). Jokaisen toimenpiteen osalta tulisi harkita, soveltuuko se myös muihin tilanteisiin, joissa lapsi toteuttaa tapaamisoikeuttaan tosiasiallisen vanhempansa luona tai on kotilomalla lastensuojelun yksiköstä tai perhehoidosta.