Hallituksen esitykseen lapsenhuoltolaista palautettava mahdollisuus sopia lapsen ja sosiaalisen vanhemman tapaamisista

Lapsen suhteen turvaaminen hänelle erityisen läheisiin ihmisiin, joihin hänellä on lapsen ja vanhemman suhdetta vastaava suhde, on perustavaa laatua oleva ihmisoikeuskysymys. Suomessa ei toistaiseksi ole mahdollista vahvistaa lapselle tapaamisoikeutta muuhun kuin juridiseen vanhempaan. Tähän on kiinnitetty jo kansainvälistäkin huomiota. Nyt hallitus esittänee, että tapaamisoikeus voitaisiin tulevaisuudessa vahvistaa myös lapsen muulle läheiselle henkilölle tietyissä tilanteissa. Uudistus on lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta erittäin tärkeä esimerkiksi joissakin uusperheissä, sijaisperheissä ja ns. apilaperheissä, jossa lapsen vanhemmuutta jaetaan useamman kuin kahden vanhemman kesken lapsen syntymästä lähtien.

Uudistusta valmistellut työryhmä esitti viime syksynä, että tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa joko tuomioistuimen päätöksellä tai osapuolten välisellä sopimuksella, jonka sosiaalilautakunta voisi vahvistaa. Tällaisella sopimuksella voidaan sopia tapaamisista myös silloin kun lapsella on vain kaksi vanhempaa. Sopimusmahdollisuutta tuki enemmistö valmistelutyöhön osallistuneista järjestöistä ja asiantuntijoista. Myös työryhmämietinnöstä saatu lausuntopalaute oli pääosin sopimusmahdollisuuden kannalla. Tästä huolimatta ministeri esitteli keskiviikkona hallituksen esitysluonnoksen, josta sopimusmahdollisuus oli karsittu pois.

Hallituksen esitysluonnos tarkoittaisi sitä, että yhdessä perhetilanteessa perhe ei voisi sopia lapsen tapaamisista etukäteen hyvässä yhteisymmärryksessä, vaikka muissa perhetilanteissa perheet voivat niin tehdä. Lapsi asetettaisiin erilaiseen asemaan perhetaustansa perusteella. Joillakin lapsilla olisi oikeus etukäteen selvennettyyn asemaan suhteessa kaikki vanhempiinsa, toisilla lapsilla olisi oikeus selvään asemaan vasta, jos syntyy ristiriitoja vanhempien välille ja tuomioistuinta tarvitaan ratkaisemaan asia.

Ministeriöstä on esitetty, että lapsen ja sosiaalisen vanhemman välille ei ole tarpeen vahvistaa tapaamisoikeutta etukäteen sopimuksella, koska ”jos asiat sujuvat, ei sopimusta tarvita”. Miksi tätä logiikkaa sovelletaan vain tiettyihin perheisiin ja tiettyihin lapsiin? Kaikkien muiden lasten osalta pidetään toivottavana ratkaisuna, että vanhemmat sopivat lapsen tapaamisista hyvässä yhteisymmärryksessä ennen kuin ristiriitoja ilmaantuu. Osana Lape-työskentelyä ollaan juuri kehitetty vanhemmuussopimuksen malli eroaville vanhemmille, joka pohjautuu juuri samaan ajatukseen, että on lapsen edun mukaista, että vanhemmat sopivat asioista yhteisymmärryksessä etukäteen. Miksi vain niiden lasten osalta, joilla on sosiaalisia vanhempia, ennakollisella sopimisella ei olisi suotuisia vaikutuksia.

On myös esitetty, että jos perheet voisivat sopia tapaamisista lapsen ja sosiaalisen vanhemman välille, osa sopimuksista voisi olla lapsen edun vastaisia. Tämä tietysti pitää täysin paikkansa, mutta ei poikkea mitenkään muiden perheiden tekemistä tapaamissopimuksista. Nekin voivat olla yhtä hyvin kyseisen lapsen todellisen edun vastaisia. Jos lastenvalvojalla on epäilys, että sopimus on lapsen edun vastainen, se voidaan jättää vahvistamatta ja saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Ja vaikka sosiaalilautakunta vahvistaisi epähuomiossa lapsen edun vastaisen tapaamissopimuksen, on tuomioistuimella aina valta tehdä asiassa toisenlainen päätös. Asian voi laittaa vireille kuka tahansa osapuoli.

Monimuotoiset perheet -verkosto katsoo, että on lapsen oikeuksien ja yhdenvertaisen kohtelun mukaista, että lapsen tapaamisista voidaan sopia etukäteen yhteisymmärryksessä kaikissa perheissä ja että sosiaalilautakunta voi nämä sopimukset myös vahvistaa. Lapsella täytyy olla luovuttamaton oikeus pitää yhteyttä myös sosiaaliseen vanhempaansa. Verkosto näkee, että vanhempien välistä yhteistyötä ja lapsen hyvinvointia tulee tukea uus-, sijais- ja apilaperheissä samalla tavoin kuin muissa perheissä mahdollistamalla tapaamisoikeuden sopiminen etukäteen lapselle ja hänen sosiaaliselle vanhemmalleen.